Siirry pääsisältöön

Lomatreenit Sisiliassa

Uusissa maisemissa juokseminen on tosi kivaa. Tällä viikolla lenkit olivat tavallista vaihtelevampia ja niihin sisältyi enemmän rasitukseltaan kovempia pätkiä, koska Sisilian maaseututiet eivät juuri tasaista sisältäneet. En suunnitellut lenkkejä juuri yhtään, vaan menin päivän fiiliksen mukaan. Juoksin enimmäkseen aamuisin kuuden ja kahdeksan välillä, jolloin lämpötila oli alle 20 astetta.


ma: VL 12,74 km
ti:
ke: PK 7,81 km
to: PK2 5,93 km + VK2-MK 2,17 km
pe: PK 6,3 km
la:
su: PK1 14,34 km

Maanantaina juoksin mutkan kautta leipäostoksille. Kävin Etnan suunnassa tekemässä U-lenkin, jossa välillä juoksin jyrkkään alamäkeen ja välillä sitten taas ylämäkeen. Sykevaihtelu oli reitin mukainen: pk1-sykkeistä anaerobiselle alueelle, siitäkin huolimatta jouduin välillä kävelemään jyrkkiä pätkiä. Ehkä tämä jonkinlaista vauhtileikittelyä oli. Keskivauhti 6:59 min/km. Keskisyke 139 ei kerro oikeastaan mitään, alla olevasta sykekaaviosta näkyy paremmin, miten oli tiukkaa settiä suomalaiselle mammalle. Nousumetrejä vajaa 13 km matkalla 357.

Tiistaina vietin lepopäivää.


Keskiviikkoaamuna löysin itselleni mukavan juoksureitin eli sellaisen, jossa nousut olivat hieman ystävällisempiä. Osa reitistä kulki aika kivasti korkeuskäyrien suuntaisesti. Juoksin 7,8 km lenkin, jonka alkuosa kevyemmin pk1-sykkeillä ja paluumatka pk2-rasituksella. Menomatkan vauhti 5:09 min/km ja keskisyke 116. Palatessa vauhti 6:15 min/km ja keskisyke aerobisen kynnyksen alla (138).

Torstaina juoksin suurin piirtein samaa reittiä kuin keskiviikkona, siis suhteellisen loivia nousuja sisältäviä pikkuteitä. Vajaa viisi kilometriä juoksin pk2-rasituksella pääasiassa alamäkeen. Keskivauhti 5:22 min/km, keskisyke 134. Olin ensin ajatellut juoksevani kevyen lenkin, mutta kulkikin niin hyvin, että juoksin takaisin päin kovempaa vauhtia. Menin anaerobisen kynnyksen hujakoilla (keskisyke 162), vauhti oli kuitenkin ylämäessä vain 6:08 min/km. Kovemman osuuden kesto 13 minuuttia. Loppuverkka alamäkeä "kotiin" 7 minuuttia.

Syyskuiset aamut Sisiliassa olivat enimmäkseen pilvisiä, mutta auringon noustua kirkastui. Monesti lenkille lähtiessä merta ei näkynyt ollenkaan ja palatessa näkyi. Aamulenkit olivat omia hetkiäni, kun muu porukka vielä nukkui. Aamut olivat muutenkin hyvää aikaa juosta: päivällä lämpötila nousi parhaimmillaan liki kolmeenkymmeneen asteeseen.


Perjantaina juoksin iltapäivällä kevyesti 6 km. Keskivauhti oli 6:49 min/km ja keskisyke 125. Olo ei ollut kovin menevä, joten jätin lenkin lyhyeksi.

Lomaviikkoon sisältyi lenkkeilyn lisäksi tietysti paljon muutakin. Nukuimme paljon ja söimme paljon. Ajelimme Fiat 500L:llä pitkin Sisilian itärannikkoa Taorminasta Syrakusaan. Uimme Välimeressä ja talon uima-altaalla, kesäisessä auringonpaisteessa ja pimeällä. Näimme kauniita maisemia ja karmeita kaatopaikkoja, irtokoiria, loputtomasti hedelmäpuita. Totesin, että Etnan vähähappinen ilma 2500 metrissä ei sovi minulle ja podin pahoinvointia yhden illan. Ostin kotiin taas yhden espressopannun lisää. Arrivederci, Italia, nähdään taas!


Lauantaina oli matkustuspäivä. Hain myös koirat kotiin, joten koko päivä oli liikkumista jollain kulkuvälineellä johonkin suuntaan. 15 asteen lämpötilan laskun vuoksi paleli, lisäksi väsytti. Oli mahtavaa saada koirat kotiin! Zade olisi varmaan mielellään jäänyt hoitolaan, hyvä kun ei innoissaan kiivennyt saattavan hoitajan syliin, kun tykkäsi siitä niin paljon.

Sunnuntaiaamuna lenkitin koirat juosten, tosin vain puoli tuntia, kun Olli askelsi välillä epäpuhtaasti. Meidän matkaseurueessamme oli muuten eläinortopedi, jolta sain vielä yhden vaihtoehdon Ollin nivelrikkoon liittyvään kivunlievitykseen, jos fysioterapia ei auta riittävästi. Hieno juttu! Sunnuntaisen loppulenkin juoksin siis yksin, yhteensä noin 14 km. Olo oli pitkien yöunien vuoksi hieman kankea, mutta loppua kohti meno parani. Keskivauhti 6:28 min/km, kevyt ja helppo puolipitkä lenkki.

Tämä oli 49 km viikko. Keholle ja mielelle teki tosi hyvää seikkailla vieraassa ympäristössä.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…