Siirry pääsisältöön

Kuopio puolimaraton 3.9.2016

Tänään juostiin Kuopiossa. Minulle tämä oli ensimmäinen puolimaraton tänä kesänä ja neljäs (kai?) ikinä. Sää suosi, oli aurinkoinen päivä ja lämpötila jotain 16-19 välillä. Kuumuus ei siis ollut haitaksi.

Valmistautuminen meni ihan kohtalaisesti. Jouduin keventämään harjoittelua vähän aiemmin kuin oli tarkoitus, koska vaikutti siltä, että palautumisen tarvetta oli enemmän kuin mitä olin keholle antanut. Kisaviikolle sattui kiireinen viikko sekä töissä että kotona. Onneksi sain lauantaita vasten nukuttua hyvät yöunet. Heräsin ennen kellonsoittoa vähän vaille kuusi, ja pääsin rauhassa ja hyvillä mielin aamulla liikkeelle.

Ei vaatinut hirveitä suunnistustaitoja löytää Kuopio-hallille ja parkkipaikka löytyi ongelmitta. Kisanumeron noutamisen ja energianappien ostamisen jälkeen haahuilin kohti infoa tarkoituksena vilkaista vielä reittikarttaa, kun bongasin tutut, iloiset kasvot. Satu Askel askeleelta -blogista oli viestitellyt jo aiemmin tulevansa myös juoksemaan ja olimme sopineet treffit hallille. Vaihdettiin kuulumiset, jolloin selvisi syy bloggaajakollegani jännitykselle: Satuhan olikin lähdössä puolikkaan sijasta juoksemaan kokonaista. Hah! Näin ne jotkut rohkenevat haastaa itseään ilman isompia etukäteispläänejä. Olipa kyllä mukava nähdä.

Lähdin verkkailemaan puolisen tuntia ennen starttia. Olo tuntui hyvältä, tein kevyttä hölkkää ja pieniä reippaampia kiihdytyksiä, joilla sain nostettua sykettä. Vähän hyppelyitä siihen sekaan. Startissa olin ihan valmis ja päivä vaikutti hyvältä.


Vauhtisuunnitelmani oli mennä ensimmäinen kymppi 5:10 min/km ja sen jälkeen loppumatka joko samalla vauhdilla tai kovempaa. Alkumatka meni mukavasti. Ylä- ja alamäkiä tuli ja meni niin, että olin välillä jäljessä vauhtisuunnitelmastani ja välillä hieman edellä. Kympin kohdalla olin suurinpiirtein aikasuunnitelmassani, olisikohan keskivauhti kellossa ollut siinä vaiheessa 5:11 min/km. Nousut olivat loivapiirteisiä, eivätkä ne tuntuneet erityisen raskailta. Toisella kympillä yritin pitää suunniteltua vauhtia, mutta matka alkoi painaa. Ylämäissä vauhti alkoi hiipumaan enemmän, enkä saanut mäkien jälkeen kirittyä menetettyjä sekunteja. Väinölänniemellä ajattelin, että onpa juoksu mukavaa ja tämän vauhdin kun pidän, niin tavoite alittuu hienosti, mutta sataman jälkeen olikin edessä pari petollista nousua. Olin mennyt itselleni sen verran reipasta vauhtia, että viimeisissä mäissä alkoi oikeasti jo hapottaa. Hiihtotermeillä ilmaistuna piti heittää kuokalle... Olin tosi poikki, ajattelin keskeyttämistä ja omaa tyhmyyttä lähteä tällaiseen mukaan. Viimeiselle kahdelle kilometrille ei löytynyt enää voimia, eikä ehkä ollut edes mahdollista enää saada tavoiteaikaa kiinni. Kahdenkympin jälkeen kellossa näkyy vain yksi piikki, jossa olen mennyt viiden minuutin vauhtia eli se siitä loppukiristä...

Loppuaikani oli 1:51:26. Jäin tavoitteesta reilusti, selvästi vauhtisuunnitelma oli liian kova tuolle reitille. Tulos oli kyllä kunnon mukainen, matkalla ei ollut mitään ongelmia alkumatkan pientä vatsakipua lukuunottamatta. Luulin huomioineeni tuon mäkisyyden tavoitetta asettaessa, mutta pikkuisen vikaan meni arviot. Mutta voi sentään ihmiset, tuohan on silti ennätys! Ei ihan sellainen ennätys kuin halusin, mutta kyllä tuollekin kahvit keittää.


Kuopio maraton oli hyvin järjestetty tapahtuma, tykkäsin kovasti. Yhdellä juomapisteellä nappasin vahingossa suolakurkkuja veden sijaan, kun järjestäjien huhuilu ei ollut niin tomeraa kuin muilla pisteillä, mutta selvisin tästä takaiskusta. Vielä kun saisivat nuo mäet hiottua matalammiksi, niin jopa alkaisi olla aivan loistava tapahtuma.

Kommentit

  1. Onnittelut juoksusta ja enkasta! Tutulta kuulostaa nuo loppumatkan fiilikset, itsekin olin niissä mäissä viime vuonna jo ihan loppu :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Piia! Siinä oli aika monella ollut tekemistä niissä viimeisissä nousuissa. :)

      Poista
  2. Onnittelut tuhannesti uudesta ennätyksestä! Suunta on oikea. Aika paranee, askel askeleelta. Nyt tiedät, että tasaisemmalla puolikkaalla aika paranee heti. =) Mitkä ovat suunnitelmasi loppuvuodeksi? Vieläkö yrität enkkaa puolikkaalla? =) Nyt nautit ansaitusti ennätyksestäsi ja pidät lepoa. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitosta vaan! Joo, toki ei ollut mikään paras enkkareitti, mutta tuo nyt sattui sopimaan aikatauluihin. En juokse puolikasta enää tänä vuonna. Se tuntuu edelleen hankalalta matkalta, liian lyhyt ja liian pitkä yhtä aikaa. :) Kiva olisi tietysti saada parempi aika joskus, mutta en ihan ole sen matkan kanssa vielä niin hyvissä väleissä, että jaksaisin lähteä pian uudelleen. Jos jotain juoksen, niin kympin, josta mulla ei aikaa ole vielä ollenkaan. Tai sitten starttaa peruskuntokausi. :)

      Poista
  3. Hienosti juostu ja onnea enkasta.:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Susanna! Oli vähän liian tiukkaa, kun ei jalka noussut enää lopussa, mutta oppia ainakin tuli...

      Poista
  4. Onnea enkkajuoksusta :) Syytä olla siihen tyytyväinen, jee! Ihanaa kun treffasitte Satukin kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti Hanna ja kiitos myös terveisistä! Olin iloisesti yllättynyt. :) Oli kyllä ihan Satun aktiivisuutta, että tavattiin ja kivasti ajateltu häneltä. Hauskasti ihminen on heti tutun oloinen, kun on paljon lukenut tekstejä. :D

      Poista
  5. Onnea enkasta! Ja olen kyllä ihan samaa mieltä tuosta että voisi vähän hioa terävimmät kärjet muutamasta mäestä vaikka tosi hyvä reitti muuten onkin... :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Ai sinäkin olit toteamassa saman. :D Reitti oli kyllä hyvä. Aika kiva oli juosta puolikas yhtenä kierroksena (koska silloin kaikki mäet juostiin aina viimeistä kertaa).

      Poista
  6. Onnittelut ennätyksestä! Tuostahan jää sitten kivasti parannettavaa tasaisemmalle reitille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! No tosiaan jäi parannettavaa! En vaan taida jaksaa parannella enää tänä vuonna.

      Poista
  7. Kyllä minusta enkka on aina enkka, etenkin mäkisellä reitillä juostu. Onnea!

    VastaaPoista
  8. Hieno aika ja enkkakin kaiken lisäksi, onneksi olkoon! Tule Helsinkiin testaamaan HHM ensi kesänä. Siellä (tunnetusti) ennätykset paukkuu. Kuopion mäkien rinnalla varmasti Mäkelänrinteenkin nousu kalpenee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Ai siellä voi juosta enkkaa. :) Laitetaan korvan taakse, kiitti vinkistä!

      Poista
  9. Onnea minunkin puolesta! Kuopion reitin loppuosuus ei paljoa kyllä naurata, ne loivat ylämäet kyllä syö naista. Siispä voit olla oikein onnellinen saavutuksestasi! Hieno juoksu! :) Oli kiva nähdä, ja nähdäänhän toistekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiitti kiitti! Minä tykkäsin kyllä siitä reitistä, eihän tässä mikään muu paina kuin tuo tavoitteesta jääminen. :D Nähdään toki! :)

      Poista
  10. Ommea enkasta!!😊 Hieno aika ilmeisen rankalla reitillä!! 😊👍

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Karoliina! :) Aika on mitä on, mutta juoksu oli kyllä ihan kunnon mukainen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Crossfit osaksi harjoittelua

Tämän vuoden marraskuu on ollut treenien puolesta varsin erilainen kuin kaksi edellistä. Pari vuotta sitten osallistuin ensimmäistä kertaa marrasputkeen ja juoksin joka päivä vähintään 25 minuuttia. Vuosi sitten olin samassa haasteessa ja asetin vielä kilometritavoitteeksi 300 km. Hienoja kuukausia molemmat! Nautin päivittäisestä juoksemisesta todella paljon. Tänä vuonna olin marraskuun alussa vielä hieman ylimenokauden fiiliksissä, jos nyt sellaisesta voi kuntoilijan kohdalla edes puhua. Vuoden toisen maratonin olin juossut lokakuun puolivälissä, joten marraskuun alussa ei ollut vielä valtavaa juoksunälkää ehtinyt kertyä, vaikka palautuminen tällä kertaa ihmeen nopeasti tapahtuikin.


Smartumin tilillä poltteli lokakuun puolella vielä lähes täydet liikuntasaldot, kun huomasin crossfit-salin aloittavan On ramp -kurssin sopivasti seuraavassa kuunvaihteessa. Kahtena kesänä olin ollut katsomassa ja tuomaroimassakin crossfit-kisoja täällä Mikkelissä, ja ajatus oli niistä energisistä ja inno…

Erilainen marraskuu

Marrasputketon marraskuu on näköjään mahdollista sekin. Tänä vuonna kilometrien keräily sai väistyä uuden harrastuksen tieltä, kun aloitin crossfitin vakaana aikomuksenani liittää se pysyvästi harjoitusviikkooni. Olen aina ollut lihaskuntoharjoittelussa laiska, eikä kotijumppa tai kuntosaliharjoittelu ole ollut millään tavalla herkkua, vaikka lihaskunnon merkityksen hyvin ymmärränkin. Ajatus siitä, että hyvä lihaskunto tukee juoksua, onkin ollut ainoa motivaattori tehdä voimaharjoittelua edes jokseenkin säännöllisesti. Olen usein sanonut, että en tykkää liikunnasta, tykkään vain juoksemisesta. Sen vuoksi crossfitin "löytäminen" tuntuu erityisen hyvältä: on olemassa minulle mieluinen tapa vahvistaa kehoa monipuolisesti.


Juoksukilometrejä kertyi marraskuussa 185. Kaksi pitkää lenkkiä tein kävellen, lisäksi yhden pitkän lenkin kävelyn ja juoksun yhdistelmäharjoituksena. Harjoittelu on ollut peruskestävyyttä, yksi kuuden kilometrin kovempi pyrähdys joukossa. Juokseminen on tuntu…

Adidas Ultra Boost, 1000 km yhteistä taivalta takana

Kirjoitin viime kesänä hämmentyneen tekstin testattuani Adidas Ultra Boosteja, jotka hankin sillä ajatuksella, että ne voisivat korvata Asicsin Nimbukset peruskenkänä. Ultra Boostit olivat melko erilaiset Nimbuksiin verrattuna, lisäksi epäilin päällysmateriaalin kestävyyttä ja sitä, että harvan neuloksen vuoksi kengät olisivat talvella kylmät.

Ekan testilenkin jälkeiset tunnelmat tuolla.

Kengillä on nyt juostu vajaa 1000 kilometriä, mikä on aika monessa paikassa annettu ohje juoksukenkien käyttöiälle. Itse olen aina juossut kengillä pitempään, kestävyys on ollut yksi tärkeä kriteeri vakiokengässä. Jos kengät ovat pintapuolisesti kunnossa, eivätkä jalat kipeydy niillä juostessa, niin silloin annan mennä vaan. No, Ultra Boostit näyttäisivät olevan tässä suhteessa minulle sopivat. Kuten vastaavan ikäisissä Nimbuksissakin, ulkopohjassa näkyy kulumista ja päällisestä alkaa puskea varvas läpi, mutta vielä on yhteistä matkaa jäljellä. Kengät tuntuvat edelleen hyvältä jalassa, mitään muotoutu…