Viikko 27: juoksua ja lomaulkoilua

Kehittävät ja palauttavat harjoitukset rytmittyivät viikkoon hyvin. Juoksemisen lisäksi kävelyä omien koirien ja kesävieraan kanssa tuli melko paljon, mutta ehkäpä eniten kuormitti kuitenkin lomalla olo lasten kanssa: junnut jaksaa potkia ja pelata monta tuntia päivässä, ja se on kyllä rankkaa! Esimerkiksi torstain saldoksi saatiin neljä tuntia tekonurmella, kun kahteen otteeseen käytiin. Pikkupelien sähäkät kirmaukset tuntuvat näin hitaalla hölköttelijällä ihan kunnolla, mutta eipä siitä varmaan haittaakaan ole, päinvastoin.


47,3 km juoksuviikko näytti tältä:

ma:
ti: aamu: PK 7,81, ilta: PK + loikkia + mäkivetoja 5,39 km
ke: PK 4,72 km
to: PK 13,23 km
pe:
la: VK 6,92 km + verkat yht. 12,18 km
su: PK 4,02 km, jumppa 15 min

Lepoa juoksusta maanantaina ja perjantaina.

Tiistaiaamuna käytin koirat juosten, ensin tyttöjen kanssa vajaa 5 km ja sen jälkeen Ollin kanssa noin kolme kilsaa. Minni ja Zade eivät vesisateesta välittäneet, mutta Olli ei tykkää yhtään... Lyhyeksi jäi siksi tuo jälkimmäinen osa lenkistä. Keskivauhti 6:08 min/km ja kokonaismatka 7,8 km.

Samana iltana tein pojan treenien aikaan loikka- ja mäkivetoharjoituksen. Loikkien ja vetojen välissä kevyttä hölkkää. Harjoituksen kestoksi tuli noin kolme varttia. Riitti vallan mainiosti, en ollut ihan parhaissa voimissa.


Keskiviikkona juoksin 4,7 km iltalenkin Zaden ja Minnin kanssa. Kevyt, palauttava lenkki (6:47 min/km).

Viikon hieman pitemmän lenkin juoksin torstaina. Alkumatkalle otin mukaan Minnin sekä niskavaivojen vuoksi edelleen varovaisella liikunnalla olevan Ollin. Hissuttelukaksikon kanssa juoksimme 4,86 km. Zaden kanssa jatkoimme 8,4 km, jolloin kokonaispituus reilu 13 km. Keskivauhti oli 6:42 min/km.

Lauantaina oli kyllä lenkille lähtö tiukassa. Iltapäivällä viiden aikaan miesväki oli - yllätys yllätys - kentällä potkimassa ja minä olin kotona kolmen nukkuvan koiran kanssa. Omakaan olo ei ollut pirteimmästä päästä. Vauhtikestävyyslenkki ei houkutellut, mutta halusin sen tehdä kuitenkin lauantaina, kun sunnuntaina olisi useamman tunnin pelastuskoiraharjoitukset. Aloin lähestymään lenkkiä rauhallisen päättäväisesti... Vein ensin Ollin ja Minnin kävelylle, sitten lähdin lämmittelylenkille Zaden kanssa. Siinäpä se kone alkoi mukavasti käynnistyä ja lopulta olinkin ihan mielissäni lähdössä. Kiihtyvävauhtinen lenkki olisi ollut hitaalla käyvälle pääkopalleni hyvä vaihtoehto, mutta valitsin vähän mäkisemmän reitin, jossa olisi loppupuolella useampi napakka nousu. Siispä lähdin tasavauhtiselle toivoen pystyväni pitämään vauhdin myös raskaalla loppupuolella.

Lämmittelyksi olin juossut 3 km, joten lähdin juoksemaan suoraan tavoitevauhtia (alle 5 min/km). Jo 160 sykkeet tuntuivat hankalilta, ehkä olin tosiaan vähän väsynyt. Tiukkoja mäkiä varten olin kehitellyt valmiiksi voima-ajatuksen, jota hoin itselleni. Oikeastaan hankala paikka tulee aina vasta mäen jälkeen, kun pitäisi nostaa laskenut vauhti takaisin tavoitetasolle, ja keskityin nyt erityisesti niihin kohtiin. Jossain vaiheessa mietin, pitäisikö palautella puolivälissä muutama minuutti, kun tuntui niin raskaalta, mutta en uskonut pääseväni enää ollenkaan vauhtiin, jos olisin hidastanut välillä. Raskaimmassa ja pisimmässä nousussa vauhti tippui lopulta lähes kuuteen minuuttiin ja syke nousi yli 170:n. Teki mieli lopettaa, mutta onneksi vilkaisin kellosta keskivauhtia, joka oli 4:57 min/km. Sain siitä hirveästi voimaa, olin ajatellut, että keskivauhti on varmasti yli viiden minuutin. Viimeinen puolitoista kilometriä menikin vauhdikkaasti, myös sillä pätkällä ollut mäki sujui vahvasti. Vauhtikestävyysosion lopun olin päättänyt liikennevaloihin, ja olin kyllä nappia painaessa jo aika puhki. Onneksi sain odotella vihreän vaihtumista ennen loppuverryttelyä. Vauhtikestävyyttä 6,92 km keskivauhdilla 4:55 min/km. Keskisyke tuolla matkalla 156 (102-172). Koko lenkin pituus verryttelyineen hieman yli 12 km.

Sunnuntaiaamu käynnistyi vajaa puolen tunnin (4 km, 6:41 min/km, 27 min) hölkällä misukoiden kanssa. Päälle vähän keskivartalojumppaa.


Kommentit

  1. Jalkapalloilu omien junnujen kanssa kuulostaa hyvältä treeniltä. Jalkapalloilijoillahan on tunnetusti hyvä juoksukunto. Täytyisi itsekin vaan houkutella omat lapset pelailemaan palloa. Uudet liikuntamuodot arjessa ei voi olla haitaksi. =)

    Hienoa treenaamista. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se pelailu ainakin kovin raskasta! Tuntuu, että oma hermotus käy niin hitaalla, että en pysy mukana nopeassa pelissä. Jospa se kehittyy! :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat