Nivelrikkorintamalla hiljaista tassuttelua

5-vuotiaan Olli-koiramme nivelrikkodiagnoosista on nyt kaksi viikkoa. Nivelrikkoa on todettu oikean takajalan polvessa, josta on operoitu katkennut eturistiside, ja vasemmassa olkanivelessä, jossa aiheuttaja on kasvuiässä sairastettu osteokondroosi. Ortopedillä käynnin lisäksi olemme käyneet fysioterapeutilla, jossa käsiteltiin jumissa olevaa selkää. Ollilla aiheutuu polven kivusta virheasento lantioon, jolloin selkä kuormittuu väärin. Olkanivelen kivut taas johtavat aavistuksen leveään etujalkojen asentoon, mikä jumittaa rintarangan.


Tässä vaiheessa tiedetään, että Olli voi toipua kohtalaiseen kuntoon. On myös mahdollista, että sairauden eteneminen ei hidastu tai kipuja ei voida hoitaa siedettävälle tasolle. Cartrophen-pistoksia on takana kolme, ja kolmas viikko tulehduskipulääkityksellä on käynnistymässä. Lääkkeet eivät ole vaikuttaneet liikkumishalukkuutta lisäävästi, joten oletettavasti kipuja on edelleen ollut. Olli ei ole milloinkaan ollut dalmis aktiivisimmasta päästä, mutta nyt on Ollinkin mittapuulla ollut pitempään aika synkkää mökötystä.

Tällä viikolla Olli kävi ensimmäisen kerran diagnoosin jälkeen fysioterapeutilla. Selkä oli selvästi aika kipeä ensimmäisessä käsittelyssä. Erityisesti rintaranka oli pahasti jumissa. Olin aiemmin jo vaipumassa tummiin mietteisiin, kun lääkitys ei tuntunut vähentävän Ollin kipuja, mutta fysioterapia näyttää auttavan. Tänään Olli on ollut selkeästi paremmalla mielellä ja kulkenut innokkaasti mukana kävelyllä, alkaa olla siis dalmismaisia piirteitä taas näkyvillä. Liikunta on edelleen hyvin rajoitettua, mutta ilman muuta tämä on merkki parempaan suuntaan.


Jos lääkitys, muutaman viikon rajoitettu liikunta sekä fysioterapeutin käsittelyt vaikuttavat positiivisesti, lähdetään vähentämään lääkitystä ja siirretään kivunlievityksen pääpaino ei-lääkkeelliseen hoitoon. Nythän näyttää onneksi siltä, että pohjalta ollaan nousemassa. Jos koiran vointi ei parane, tulee pohdittavaksi se, onko vielä jotain tehtävissä vai päästetäänkö se kivuista lopullisesti. Tulehduskipulääkkeiden jatkuva syöttäminen ei ole suositeltavaa, enkä ole lainkaan innostunut opiaattien säännöllisestä käytöstä, joten toivoni on fysioterapiassa ja akupunktiossa. 

Tavoitteena on tietysti mahdollisimman kivuton ja hyvä elämä. Terveitä vuosia Ollilla ei ole enää jäljellä, mutta kivutonta aikaa sillä voi vielä olla. Ollin löydöksillä niveliä ei voida enää koskaan kuormittaa raskailla lenkeillä tai vaativassa maastossa tapahtuvalla harjoittelulla. Parhaassa tapauksessa Ollin kanssa voi tulevaisuudessa tehdä noin tunnin mittaisia lenkkejä kevyttä ravia tai metsäulkoilua. Ei äkkinäisiä tai voimakkaasti kuormittavia liikkeitä, lenkit mielellään pehmeällä alustalla. Uiminen on erityisen suositeltavaa liikuntaa, sehän vahvistaa ja pitää lihaskuntoa yllä, mutta ei aiheuta lainkaan iskutusta nivelille. Pelastuskoiraharrastus pitää jättää. Hyvän mielen hakutreenejä voimme tehdä kevyessä maastossa hyvillä lämmittelyillä ja jäähdyttelyillä. Jäljestystä ei tehdä enää ollenkaan sen aiheuttaman rintarankakuormituksen vuoksi.


Tässä vaiheessa mennään kuitenkin vielä useampi viikko hihnakävelyillä 20-30 minuuttia, vähitellen koiran voinnin salliessa tehoja lisäten, käynnistä raviin. Lisäämme viikko-ohjelmaamme myös uintia. Tämän postauksen kuvista näette, kuinka 11 kuukauden ikäinen reipas ja liikunnallinen narttu on paljon vahvemmassa lihaskunnossa, kuin parhaassa iässään oleva, mutta kevyesti liikkunut uros. Olli on aina ollut etuosasta hyvin kapea, mutta nyt se on kutistunut entisestään.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat