Mäkitreeni rinteessä

Tänä aamuna kävin tekemässä mäkitreenin laskettelurinteessä. Yleensähän teen mäkivetoja pikkumäissä niin, että harjoituksen luonne on vähän erilainen. Nyt oli kuitenkin hyvä tilaisuus yhdistää koirien aamu-ulkoiluun Mikkelin Tornimäen nousu muutamaan kertaan. Olipa kiva päästä revittämään!


Lämmittelin kolme kilsaa koirien kanssa, lopputreenin ajan koirat odottelivat autossa. Lämmittelyjen jälkeen nousin laskettelurinteen viisi kertaa kevyellä hölkällä ylös. Rinteen pituus on noin kolmesataa metriä, yhteen nousuun meni aikaa noin kaksi ja puoli minuuttia. Jokaisen nousun palautuksena kävelin rinteen alas. Palautuskävelyihin meni noin kolme minuuttia, tosin ensimmäisen vedon jälkeen nappailin kuvia, joten siinä palautuspätkä oli pitempi.


Syke nousi anaerobiselle kynnykselle tai sen yli jokaisessa nousussa. Jalat olivat aika hapoilla aina jo rinteen puolivälissä. Keskityin nousemiseen ja yritin muistaa kivun olevan vain aivojen huijausta... Kolmen minuutin palautus oli aika pitkä ja syke laski siinä 110-120 välille, joten uuteen nousuun pääsi lähtemään aina matalilta sykkeiltä. Viidennen vedon lopussa olin kyllä tyytyväinen siitä, että se oli viimeinen, tuntui jo jaloissa. Mitä jos olisinkin päättänyt tehdä seitsemän nousua, tai kymmenen? Tuskin viides olisi silloin tuntunut niin pahalta. Olin vain alussa päättänyt tekeväni viisi nousua, joten asennoituminen koko harjoitukseen muodostui sen mukaan. Ihan niin kuin usein maratonilla "ei olisi jaksanut yhtään pitemmälle". No olisi tietysti, jos olisi alusta asti tiennyt juoksumatkaksi vaikka 50 kilometriä... No, koirat odottelivat autossa, joten en lähtenyt venyttämään treeniä ja harjoittamaan mieltä kestämään epämukavuutta, vaikka hieman olisi houkutellut. Hyvä harjoitus joka tapauksessa.


Kokonaismatkaksi tuli vain 6 km, kestoa 55 minuuttia. Vertikaalinousua kellon mukaan 225 metriä. Aika "mukavan" tuntuisen treenin saa lyhyessäkin ajassa tehtyä, kun lisää vähän tehoja. Tämän harjoituksen tarkoitus oli lisätä jalkojen voimaa ja vauhtikestävyyttä, sekä tietysti kehittää henkistä kanttia.

Hapokasta, sanoisin.

Kommentit

  1. Tuo on kyllä niin totta, mitä sanot asennoitumisesta. Aina sitä jaksaa, jos vain päättää niin, mutta se miltä ne ylimääräiset ponnistukset tuntuvat, onkin toinen juttu :) Hyvältä vaikuttava treeni, ja hienot maastot!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tuo asennoituminen vaikuttaa ihmeen paljon! Huomaan sen hyvin usein kovemmissa harjoituksissa ja erityisesti kisoissa. Jospa vain osaisi suunnitella sellaisia harjoituksia, joissa joutuisi sopivasti tiukille, mutta jotka eivät olisi kokonaisuudessa liian rasittavia...

      Poista
  2. Hyvältä vaikuttava harjoitus! Asenteella on iso merkitys, ja treenillä pystyy varmaan paljon vaikuttamaan siihen, miten omaan tekemiseen luottaa esimerkiksi kisoissa. Minä olen aika hyvä hokemaan itselleni lausetta "ei tästä mitään tule", joten pitäisikin harjoituksissa kiinnittää enemmän huomiota korvien välin harjoittamiseen. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei, tuohan on ihan väärä lause! Vaihda se heti. :) Mulla on vuosikausia ollut vaikeuksia kovien harjoitusten kanssa, en ole halunnut "kärsiä" lenkillä, mutta olen muuttanut ajatteluani ihan tietoisesti. Nyt tsemppailen itseäni kovasti, ja kun tunnen väsymystä tai "hyvää kipua", niin keskityn niistä tunteista nauttimiseen ja siihen, että todellakin jaksan painaa menemään, vaikka aivot vaativat hidastamaan. Toimii! Kovat treenit ovat nyt lemppareita.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat