Lastentautikokeilua viikolla 30

Alkuviikolla sairastelin vähän, joten juokseminen painottui loppuviikkoon. Vanhempi koiramme Olli on edelleen kevyellä liikunnalla, joten juoksukaverina oli tälläkin viikolla vain junnunarttu Zade.

ma:
ti:
ke: PK2 5,49 km
to: PK1 6,34 km, jumppa 20 min
pe: PK2 7,9 km
la: VK 10 km + verkat yht. 15,24 km
su: PK1 16,04 km


Maanantaina olo oli lievästi kuumeinen ja niveliä särki kovasti. Lepäsin ja nukuin, lepopäivähän tuo maanantai olisi muutenkin ollut, mutta kuume tiesi vähän pitempää lepoa. Tiistaina olo oli parempi, tosin suuta ja nielua aristi. Sohvalla myös tiistai-ilta, katsoimme esikoisen kanssa Harry Pottereita.

Keskiviikkoiltana olo oli hyvä. Kävin lyhyellä peruskestävyyslenkillä Zaden kanssa. Kylläpä täplämimmi oli innoissaan lenkillä muutaman kevyemmän päivän jälkeen! Juoksimme vain puoli tuntia, kun miehellä oli koko illan kestävä salibandyturnaus, enkä halunnut jättää lapsia pitemmäksi aikaa kotiin. Matka 5,49 km, keskisyke 132 ja keskivauhti 5:46 min/km. Oli aika lämmintä, mutta kuitenkin viilenevä, hieman pilvinen ilta.

Keskiviikon ja torstain välisenä yönä heräsin kutiseviin kämmeniin ja mietin, voivatko vadelmapensaiden piikit tosiaan aiheuttaa niin kovasti ärsytystä. No eivät sentään, syyllinen olikin paljon pienempi: enterovirus. En tunnistanut lieviä oireita enterorokoksi ennen kuin kyselin lääkäriystävältäni mahdollisesta ibuprofeeniyliherkkyydestä ja siitä, voivatko oireet tulla niin viiveellä, kun olin maanantaina ja tiistaina syönyt nivelkipuihin ja kurkkukipuun kipulääkettä. Rokko muutti hieman loppuviikon kyläilysuunnitelmia, ja juoksusuunnitelmiakin. Kevyttä lenkkeilyä tein ihan huoletta, mutta ainoan kovemman lenkin tein vasta viikonloppuna, vaikka jalkapohjien ja käsien kutinan lisäksi muita oireita ei lepopäivien jälkeen ollut. Niinpä jäi juoksematta cooperin testikin, johon olisi ollut mahdollisuus perjantaina. Kiitos entero, kyllä sitä mieluummin muutaman päivän kutinaa sietää kuin painelee kahtatoista minuuttia liian kovaa.


Torstaina vain kevyttä hömpsöttelyjuoksua reilu 6 km. Keskisyke 120 ja keskivauhti 6,56 min/km. Tällä lenkillä jalkapohjat kutisivat enemmän, eikä juoksu siksi ollut kovin mukavaa, mutta tulipahan käytyä. Illemmalla 20 minuutin jumppatuokio keskivartalolle ja jaloille.

Perjantaina lähdin lenkille vasta puoli kymmenen aikaan illalla. Oli lämpimän kostea sää ja hämärtyvä ilta, joten en voinut vastustaa asfaltin kutsua. Loppukesän hämärä on mielestäni parasta koko vuodessa. Raviradalle alkoi nousta usvaa, rakennusten ääriviivat tummuivat, mutta taivas oli vielä vaalea. Niin kaunista! Helppo ja mukava reippaampi pk-lenkki. Vajaa kahdeksan kilsan lenkki, keskivauhti 5:43 ja keskisyke 137.


Viruksen oleskelu elimistössä ei tuntunut vaikuttavan väsyttävästi, joten lähdin lauantaina tekemään viikon suosikkilenkkiä, vauhtikestävyyttä. Tein lyhkäisen, kahden kilometrin lämmittelyn, jonka jälkeen juoksin VK1-rasituksella 7,04 km, 0:37:46. Tällä osuudella keskisyke oli 147, tavoitteena oli pitää syke 140-150 välissä. Loppuun juoksin kolme kilometriä anaerobisella kynnyksellä. Sattui ylämäkivoittoinen loppureitti, joten vauhti oli vain hieman nopeampi kuin alkulenkillä (5:21 ja 5:15 min/km), vaikka keskisyke oli tällä pätkällä 158. Kovemman vauhtikestävyyden kesto 0:15:43. Vauhtikestävyyttä siis yhteensä 10 km. Oli todella kiva lenkki. Varmaan kevyen alkuviikon vuoksi olisi ollut voimia vaikka mihin. Loppuverkkana parikymmentä minuuuttia (3,19 km) kevyttä juoksua Zaden kanssa.

Sunnuntaina juoksin pitkän lenkin mahtavassa juoksuflowssa. Askel oli kevyt ja tunsin ihan valtavaa kiitollisuutta siitä, että voin juosta. 16 km (1:43:16), keskivauhti 6:26 min/km ja keskisyke 122. Tällä lenkillä Zade oli mukana ekat 7,5 km, loppu yksin.

Hyvä juoksuviikko huolimatta alkuviikon sairastelusta. Juoksua 51 km.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat