Lappee-Jukola 2016



Osallistuin ensimmäistä kertaa Jukolan viestiin 18.-19.6. Lappeenrannassa. Olimme saaneet kasaan joukkueen, jossa meidän työpaikalta osallistui neljä juoksijaa ja kolme muuta olivat vierailevia tähtiä, kuka mitäkin kautta saatu joukkueeseen. Suurimmalla osalla oli aiempaa Jukola-kokemusta ja muutenkin suunnistustaustaa enemmän, sitten oli pari meitä ensikertalaista.

Saavuimme alueelle puoli kuuden aikoihin lauantaina ja lähdimme sunnuntaina puolenpäivän jälkeen. Lähes koko ajan satoi enemmän tai vähemmän. Joitakin sateettomia hetkiä oli, mutta ne olivat lyhyitä. Tämä ei haitannut, olimmehan varautuneet sadesäähän, ja lämpötila oli päivällä kuitenkin noin viidessätoista.


Jukolan viestin lähtö tapahtui klo 23 lauantai-iltana. Sateen vuoksi hämärtyi nopeasti, ja niin ensimmäinenkin osuus oli kokonaan pimeä. Kova tuuli ja sade haittasi eniten osuuksilla 1-3. Olin itse nukkumassa puolenyön jälkeen, ja puolijoukkueteltta piti hienosti pintansa kovassa tuulessa.

Oman osuuteni arvioitu starttiaika oli kuuden maissa aamulla. Heräilin neljän aikoihin, kun kakkososuuden juoksija palasi teltalle. Söin ja join vähän sekä kuulostelin tuulta ja sadetta. Makuupussissa oli lämmin, eikä yhtään tehnyt mieli nousta pukemaan ja siirtymään kisapaikalle. Viiden jälkeen täytyi kuitenkin mennä, en saanut nimittäin nettiyhteyttä teltalla ollenkaan, joten en voinut seurata kolmosen juoksijan etenemistä. Kisavaatteiden (suunnistuspaita, pohjepituiset trikoot, kompressiosukat, nastarit) lisäksi puin vielä kerraston paidan alimmaiseksi. Riisuin sen kyllä myöhemmin lämmittelyalueella, ei ollutkaan niin kylmä.

Sade oli vaikeuttanut silmälasit päässä juosseen kolmososuuden suunnistajan näkyvyyttä ikävästi, puoli seitsemän aikaan pääsin omalle osuudelleni. Silloin satoi vain vähän.

Olin asettanut itselleni säännön: joka rastilla on otettava suunta. Rikoin tätä heti startissa: K-pisteellä (kuvassa kolmio) en ottanut suuntaa, vaikka ensimmäinen rastiväli kulki korkeassa taimikossa, jossa kauemmas näkeminen oli hankalaa. Polkuja meni selvästi kahteen vähän eri suuntaan ja juoksentelin pohjoispuolella. Arvelin huomaavani ojitetun suon joka tapauksessa, jos harhautuisin sinne saakka. Porukkaa oli mukavasti menossa samaan aikaan, ja imu vei mennessään. Rastivälillä oli onneksi muutama korkeuskäyrä, josta arvelin sijaintiani kartalla. Osittain tuurilla juoksin oikeaan suuntaan ja rastin lähellä oleva jyrkänne tuli suoraan vastaan, kun taimikko jäi taakse. Ensimmäiselle rastille siis hyvällä tuurilla, vauhdikkaasti juosten, ei juurikaan suunnistaen.


Ensimmäisellä rastilla ryhdistäydyin ja otin suunnan, kuten siitä eteenpäin jokaisella rastilla. Aamupuolella rastivälejä oli juostu jo niin paljon, että oli helppo lähteä etenemään suunnan osoittamaa polkua. Tarkkailin suuntaa juostessa, vilkaisin välillä jopa karttaa juostessa. Sain pidettyä sijainnin muutamaa poikkeusta lukuunottamatta aika hyvin. Rasti 4 oli sijoitettu pieneen tiheiköön, siitä juoksin ohi. Onneksi sen jälkeen tullut polku pysäytti, jolloin virheestä ei ehtinyt tulla isompaa. Rastille 6 mennessä juoksin suuntaan nähden liian oikealla ja päädyin ensin väärälle rastille (jota ei tietenkään suunnistuskartassa näkynyt, tässä kuvassa se on 110). Pieni mutka siis siinäkin. Isoin virhe oli ehkä 5-10 minuutin luokkaa: kävin rastilla, joka ei ollut omani, jolloin jouduin palaamaan jonkin verran taaksepäin, kunnes oikea rasti muiden suunnistajien imussa löytyi.


Jukolassa lyhyellä (4 ja 5) osuudella suunnistaminen oli melko helppoa aiempien suunnistajien tallaamien polkujen vuoksi. En tehnyt montaa reitinvalintaa, joissa olisin juossut umpimetsässä, lähinnä ohituksissa poikkesin pois polulta. Kartta oli valtavan kokoinen, joten se piti taitella useaan kertaan. En malttanut missään vaiheessa katsoa rastien lukumäärää, vaan mietin aina vain rastivälin kerrallaan. Siksi rastilla nro 15 yllätyin, kun huomasin, että maali on enää kahden rastin päässä. Loppuun tulikin kisan nopein kilometri. Vitososuuden juoksija oli optimoinut saapumisensa niin, että hän odotteli karttaa vain pari minuuttia.

8,6 km radalla juoksin 9,7 km. Keskivauhti 8:55 min/km. Joukkueen sijoitus nousi 96 sijaa ylöspäin, mikä oli pieni yllätys, ajattelin käyvän toisinpäin. Aika 1:26:33. Tulevaisuuden Jukolassa sitten pitempi matka tai kovempi vauhti, nyt vauhti oli vähän liian varovaista kisaan.


Jukolan viesti oli tapahtumana tosi mukava. Joukkueen kanssa oli hauskaa ja kilpailujen seuraaminen onnistui hyvin (paitsi tietysti silloin, kun oli itse juoksemassa). Ravintolat ja kaupat tarjosivat suunnistajille sitä, mitä he halusivat, eli isoja annoksia ja hyviä tarjouksia. Telttasaunan löylyt olivat laimeat, mutta suihkun vesi riittävän lämmintä. 

Kisan suhteen jossiteltavaa riittääkin vaikka loppuvuodeksi... Jos juoksukisojen jälkeen pohditaan vauhtitaktiikkaa ja reitin vaikutusta tulokseen, niin suunnistuksessa jälkipelit nousevat aivan toisiin sfääreihin. Jokaisen rastivälin voi palastella osiin ja miettiä, mikä olisi pitänyt tehdä vielä paremmin. Tekisi myös mieli päästä kokeilemaan muita osuuksia. Mitenköhän pimeässä olisi onnistunut, tai kammottavan pitkällä ankkuriosuudella? Toivottavasti pääsen ensi vuonnakin mukaan!


Kommentit

  1. Vautsivau!

    Onnea hienosta suorituksesta! Minäkin haluaisin aloittaa vihdoinkin ne maanantai- tai torstairastit ja löytää itseni joskus Jukolan viestistä suunnistamasta. =) Sitä odotellessa.. Onnea vielä ensikertalaiselle!

    Mahtavaa alkavaa viikkoa!

    _M_

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Marika! :) Jukolan viesti oli kyllä upea palkinto iltarastien harjoituksista, todellakin suunnistajan juhannus ja joulu. Lähdepä ihmeessä rasteille! :)

      Poista
  2. En itse pääse vielä suunnistamaan jukolassa tai venloissa, mutta olin paikanpäällä katsomassa vanhempieni suoritusta. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jukolan tunnelmaan pääsee onneksi yleisössäkin hienosti kiinni. :) Siellä oli kyllä sen näköisiä junioreita kisa-alueella, että olisin jäänyt metsässä kauas taakse... Suunnistus on hieno koko perheen laji, toivottavasti teillä oli kiva viikonloppu!

      Poista
  3. Onnittelut hyvästä suunnistuksesta! Josko sitä itsekin taas tällä viikolla uskaltautuisi iltarasteille ihmettelemään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset Janna! Metsään vaan, onhan se hauskaa. :)

      Poista
  4. Mahtavasti meni :)! aika urajuoksua Jukola yleensä on, siksi todellakin metsässä pärjää jos on pärjännyt iltarasteillakin, mutta tunnelma on just se jutun hienous, ja toki Jukolan yö! Harmi että keli oli tuollainen, mutta eiköhän sit Joensuussa oo taas kivan kelin vuoro ;) Onnea hyvästä suorituksesta sulle!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Hanna! Eipä oikeasti sää juuri haitannut, hienoa tunnelmaa ei pieni kesämyrsky pilaa. :) Lähinnä se harmitti niiden puolesta, joiden osuuksille sattui hankalimmat olosuhteet, mullahan oli sään puolesta hyvä mennä. Toivottavasti pääsen kokeilemaan muita osuuksia seuraavina vuosina, pimeetä tai pitempää...

      Poista
  5. Hienoa ja onnittelut hyvästä suorituksesta! Jukola todella on hieno kokemus ja nyt seuraavaa taas odotellaan vuosi ;) Itsellä venlojen ankkuriosuus meni alkuun pummatessa, mutta jukolan kolmas osuus meni aivan hyvin fiilistellen. Eikä sade haitannut yhtään metsässä!

    -Eija-

    ps. Suunnistuksessa kilometrivauhti lasketaan reitin pituuden (linnuntietä mitattu) mukaan, ei todellisen kuljetun matkan mukaan. Nyt vaan pisti silmään, anteeksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Eija! :) Jukola oli tosiaan hieno elämys ja todella toivon, että pääsen seuraavinakin vuosina mukaan. Vähän enemmän olisin halunnut seurata huippujen suunnistamista, mutta venlojen kärki oli maalissa, kun tulimme alueelle ja jussien kärki tuli maaliin, kun olin itse lähtenyt metsään.

      Joo, varmasti lasketaan, niinhän se ilmoitetaan juoksukisoissakin. Minua kuitenkin kiinnostaa oma todellinen vauhti ja rasitus suhteessa siihen kuljettuun kokonaismatkaan. Tulos- ja reittivertailut on sitten asia erikseen.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat