Hiihtolomaviikko - hiihtoa mutta ei lomaa

Meillä oli hiihtolomaviikko, joten koululainen ja eskarilainen olivat vapaalla koko viikon. Lapset olivat maanantaista keskiviikkoon liikuntaleirillä, josta oli viime syyslomalta hyviä kokemuksia. Me olimme miehen kanssa alkuviikon töissä, minä olin kyllä loppuviikonkin, mutta katkonaisesti ja vajaasti. Lähdimme torstaina aamulla Kainuuseen, jossa viivyimme sunnuntaihin saakka. Tämän viikon treeneistä haluaisin erityisesti kiinnittää huomionne viikon spesiaaliin eli laturetkeen, jonka hiihdin isäni kanssa lauantaina. Talven hiihtokilometrit vähintään triplaantuivat kerralla.

ma:
ti: PK 11,08 km
ke: VK 2 x 20 min + verkat yht. 10,83 km
to:
pe: PK 4,35 km, jumppa 20 min
la: PK hiihto 38 km
su: PK 5,92 km

Tiistaina pk-lenkkinä koirien lenkitys vuorotellen. Zaden kanssa 4,89 km keskivauhdilla 6:13 min/km. Ollin kanssa 6,19 km vauhdilla 6:03 min/km. Keskisykkeet 140 ja 142. Lenkkivauhti oli hyvä ja helppo, mutta en ollut niin hyvässä terässä kuin viime viikolla tähän aikaan. Ehkä univaje vielä vähän vaivasi? On toki mahdollista, että myös aikaisempaa parempi harjoittelu väsyttää: Olen lisännyt viime viikkoina 1-2 pk-lenkin tehoa niin, että rasitus menee lähelle aerobista kynnystä. Samoin olen yrittänyt tehdä vauhtikestävyyslenkit laadukkaina rasituksen ja keston suhteen. Jos nämä muutokset aiheuttavat väsymystä, niin hieno juttu, ehkäpä kehitystäkin alkaa tapahtua, kun vain palauttelen huolella.

No, keskiviikkona en halunnut palautella, vaan juosta, koska torstai ja perjantai olisivat kevyitä. Päivän harjoitus muotoutui mielessä lämmittelyn aikana. Päätin juosta 2 x 20 min siten, että ensimmäinen 20 min hitaammin, noin 5:15-5:25 min/km ja toinen nopeammin, ehkä alle 5:10 min/km. Pari minuuttia palauttelua välissä. Koska ensimmäinen veto olisi rasitukseltaan kevyempi, tein lämmittelyä vain 10 minuuttia, vaikka olisi selvästi ollut pitemmän lämmittelyn päivä. Ensimmäinen 20 minuutin pätkä, 3,7 km meni ihan ok. Vauhdinpito tuntui melko raskaalta vauhtiin nähden: keskivauhti 5:24 ja keskisyke 153. Olo oli kuitenkin ihan hyvä ja askel tuntui mukavan lennokkaalta. Palautteluminuuttien jälkeen menin sitten kovempaa. Koko lenkin paras kulku oli toisen vedon puolivälistä alkaen. Ehkä todellakin olisi ollut pitemmän lämmittelyn paikka? Toisen 20-minuuttisen keskivauhti 5:06 min/km ja keskisyke 159, matka 3,9 km. Sykkeet olivat melko alhaalla, luultavasti levon tarpeesta johtuen, kun rasitustuntemukset kuitenkin olivat sitä mitä suunnittelinkin. Lenkki onnistui kuitenkin kohtuullisen hyvin ja nousujohteisesti.

Mummolassa oli tuttuun tyyliin leppoisa meno. On jo niin valoisaa, että aamun ensimmäinen ja illan viimeinen lenkki koirien kanssa voitiin hyvin tehdä metsässä ja jäällä. Torstaina juoksusta lepoa, perjantaina vain pieni hölkkä koirien kanssa ja vähän jumppaa päälle.


Lomareissuviikonloppunamme hiihdettiin Ristijärvellä Saukkovaaran laturetki, jonka hiihdin viikon pitkänä lenkkinä. Saukkovaaran laturetki on järjestetty ensimmäisen kerran jo 1958. Reitti ja taukopaikat ovat jonkin verran muuttuneet vuosien saatossa, mutta maisematakuu on ja pysyy. Olimme isän kanssa sopiva tiimi. Minulla on hyvä juoksukunto, mutta huono hiihtotekniikka ja hiihdettyjen kilometrien määrä vähäinen. Isällä on huonompi kunto, mutta vuosien aikana hiihdettyjä kilometrejä kymmeniätuhansia enenmmän kuin minulla. Näkökulma hiihtoon oli vähän erilainen: Minä pohdiskelin hiihtohanskojen paksuutta ja kerrastopaitojen määrää, kun taas isä mietti voitelua ja toivoi, ettei tulisi plussakeliä ja tarttuvaa uutta lunta. Minä laskeskelin energiageelejä, ja isä muistutti, että saahan siellä kahvia jokaisella taukopaikalla. Tavoite oli kuitenkin yhteinen: selvitä kotiin ennen ampumahiihdon mm-kisojen naisten pikamatkaa.


Hiihto meni mukavasti. Pitoa oli hyvin, luistoa vähemmän. Se ei haitannut, vähäisten hiihtokilometrien vuoksi oli ihan hyvä, ettei pitkissä ja vauhdikkaissa laskuissa ollut sen enempää vauhtia. Reitin pituudeksi oli ilmoitettu 35 kilometriä, kello näytti kuitenkin yli 38 kilometriä. Nousumetrejä kellon mukaan 420, reitillähän kiivetään kahteen kertaan Saukkovaaran päälle. Järjestelyt toimivat erinomaisesti. Taukopaikkoja oli kolme ja pysähdyimme niissä kaikissa. Kovakuntoisiakin hiihtäjiä oli ulkoilemassa: Iso-Pyhännän jäällä Iivo Niskanen hiihti meistä ohi. Sopivan kevyellä hiihtovauhdilla meillä meni aikaa 4 tuntia 10 minuuttia. 


Sunnuntaina juoksin kevyen, vajaan 6 km hölkän ennen pitkää ajomatkaa kotiin. Edellisen päivän hiihto tuntui erityisesti keskivartalossa ja ojentajissa, etureisissä jonkin verran myös. Verkkajuoksu teki hyvää.

Kommentit

  1. Onpa hienot kuvat laturetkestä, ja mahtavaa että hiihdit isäsi kanssa. Taitaa olla aikamoinen teräspappa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei hirveästi ehtinyt kuvailemaan, lähinnä taukopaikoilla. Isän kanssa on kiva hiihtää, kun meidän vauhti on sama. Hassua ajatella, että kolmekymppisen isäni perässä en olisi pysynyt millään, mutta niin se vain on. Ei ole oikein minun laji tuo hiihto, vaikka hiihtoretki oli kyllä mukava. :)

      Poista
  2. Upeita lumimaisemia!! Täällä etelässäkin on ollut jonninmoinen hiihtotalvi muutaman huonon perään, mutta tuollaisista lumimääristä saadaan vain haaveilla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, Kainuussa yleensä lunta riittää. :) Samoin aina kun noustaan vaaraan, niin lunta on enemmän, lisäksi puissa on tykkylunta. Kaunista oli, vaikka sattui pilvinen sää.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat