Siirry pääsisältöön

Varusteita koiralenkkeilyyn

Koiraihmisillä kertyy usein kaappiin melko paljon hihnoja, pantoja, valjaita ja muuta ulkoilutuskampetta. Olen joskus harmitellut tapaani ostaa taluttimia yli tarpeen. Jostain syystä aina löytyy hihna, joka vaikuttaa ihan täydelliseltä ja just niin tarpeelliselta... Kaikki on tietysti suhteellista: morkkis hamstraamisesta häviää muistelemalla kasvattajan eteisen kaappia, joka näyttää suurin piirtein eläinkaupan hyllyltä. Monipuolisista ulkoilutusvermeistä on hyötyä, jos koirien kanssa liikutaan paljon erilaisissa paikoissa ja erilaisilla vauhdeilla.

Keskitytään kuitenkin juoksemiseen. Kun ensimmäisen koiramme Ollin kanssa aloitettiin yhteisiä juoksulenkkejä neljä vuotta sitten, pidin sitä tavallisessa, noin puolentoista metrin nahkataluttimessa. En osannut ajatella, että juoksu voisi olla paljon miellyttävämpää sopivammalla varustuksella. Nyt minulla on muutamia varusteyhdistelmiä, joita käytän koirien kanssa juostessa. Valitsen vermeet juoksulenkille mm. suunnitellun reitin, vauhdin, lenkitettävän koiran/koirien ja joskus säänkin mukaan. 

Vetovyö + vetonaru + valjaat
Paras hankinta koiran kanssa juoksemiseen on ollut vetovyö ja joustava vetonaru. Mitä vahvempi tai liikkuvampi koira, sitä enemmän on hyötyä siitä, että koira on kiinni vyötäröllä. Kaikki mahdollinen veto kohdistuu ristiselkään, mikä ei aiheuta juoksijalle kipua tai vaaraa vaikka olkapään rikkoutumisesta. Joustava naru ja valjaat tekevät juoksemisesta turvallista koiralle.

Vetovyön tärkeimpiä ominaisuuksia on, että se on jämäkkä ja riittävän leveä. Minulla on enimmäkseen käytössä ManMat Musher Belt, hyvä perusvyö, johon voi kiinnittää yhden tai useamman lukollisen vetonarun. Lukolla vetovyöhön kiinnitettynä koira ei voi vahingossa päästä lenkillä irti. Alla olevassa kuvassa vetovyö sekä tuplanaru.


Hiihtoon tarkoitetussa vetovyössä on kiinnitysrenkaan tilalla koukku, johon vetonaru pujotetaan siinä olevasta lenkistä. Sama vetonaru ei siis käy hiihtovyöhön ja perusvyöhön (ainakaan näihin meillä oleviin). Hiihtovyössä on ideana se, että kaatumisessa koiralle ei aiheudu äkkipysähdystä ja mahdollista loukkaantumista, vaan se pääsee siinä tapauksessa irti. Hiihtovyö on osoittautunut meillä ainakin toistaiseksi turhaksi, kun hyvin vähän koirien kanssa on käyty hiihtämässä ja nekin harvat kerrat jäällä koira vapaana. Tätä vyötä, joka oli ensimmäinen vetovyöni, olen kyllä käyttänyt juoksulenkeillä pujottelemalla vetonaruja vyöhön, jolloin koirat ovat kiinteästi vyössä kiinni. Ihan toimiva systeemi sekin. Minun hiihtovyöni on ManMatin Ski Belt FIN. 


Kahta koiraa lenkittäessä vetovyöhön voi yhdistää tuplanarun tai kaksi erillistä vetonarua. Jos koirat ovat kovin eritahtisia tai erikokoisia, on parempi käyttää kahta narua. Alla olevissa kuvissa on erillisissä naruissa Jalo ja Rafi. Näillä koirilla on painoeroa noin kymmenen kiloa, lisäksi Jalo tykkää paahtaa eteenpäin melko kovaa, ja toisaalta hajut saattavat pysäyttää sen nopeastikin. Pienempikokoinen Rafi lentelisi tuplavyössä aivan Jalon liikkumisten mukaan, mikä ei varmasti olisi sille mukavaa tai turvallista. Alemmassa kuvassa näkyy erillisten narujen ongelma: yksikin väkkäräkoira mukana, niin naruja saa selvitellä pari kertaa tunnissa. Toinen naruista on ManMat Ski Line, toinen on eläinkaupasta ostettu, merkki ei ole tiedossa. Molempien narujen pituus ilman venytystä 1,5 m. 



Tuplanaru ei mene solmuun. Narussa joustava osa on yhteinen, sen jälkeen naru haarautuu kahdeksi erilliseksi. Tuplanarun kanssa juostessa koirien tulee olla suurin piirtein samalla tyylillä eteneviä, tai kuten meillä nyt, vilkkaampi pentu on aikuista urosta paljon kevyempi, jolloin sen kiskaisut eivät Ollia hetkauta mihinkään suuntaan. Tämä parivaljakko sopii tuplanarussa juoksutettavaksi tosi hyvin. Tämän tuplanarun (ManMat Ski Line) pituus myös 1,5 m. 


Pikkufleksi (5 m) + valjaat
Vanhempi koiramme Olli ei ole kaikista sähäkin lenkkeilijä. Sateella tai pakkasella tai lämpimällä ilmalla tai jos ei vaan huvita, voisi Ollin mielestä lenkkeilyt unohtaa kokonaan. Tällaisen tuulella käyvän dallun kanssa juostaankin silloin tällöin fleksi-valjas-yhdistelmällä. Silloin koiralla on enemmän tilaa nuuskutella pientareita ja mennä omaa vauhtiaan. Samoin, jos en ole ihan varma siitä, riittääkö lenkkikaverilla intoa pitkään lenkkiin, voin ottaa sen fleksiin. Silloin omaa juoksua ei haittaa, vaikka koira ei etenisi tasaisesti. Myös, jos lähden Ollin kanssa juoksemaan vauhtikestävyyslenkkiä, on tämä tavallisesti paras varusteyhdistelmä, mutta tässä on kyllä koirakohtaisia eroja: esimerkiksi Jalo innostuu vauhdikkaammista lenkeistä niin, että miettisin kyllä pari kertaa ennen lähtemistä kovemmalle lenkille pitäen 40-kiloista intopilkkua vain fleksissä. 

Pennun kanssa ei hirmuisia lenkkejä voi tehdä. Puolivuotiaat dallut ovat kuitenkin jo vahvoja ja innokkaita menijöitä, joten jonkin verran Zaden kanssa juostaan myös. Kuitenkin täytyy varovaisuusperiaatteen mukaisesti antaa sille enemmän vapauksia vauhdin suhteen, siispä useimmiten juostaan fleksin kanssa.


Pitkä fleksi  (10 m) + valjaat
Pitkä, kymmenen metrin fleksi on useimmiten käytössä pururadalla juostessa, poluilla lenkkeillessä ja vaikka suunnistaessa. Purtsilla tai iltarasteilla ei voi päästää koiraa vapaaksi, jos se ei ole reiteen liimautuvaa tai pomminvarmasti luoksetulevaa tyyppiä. Ollilla on useimmiten sanomista nuorille uroksille, joten sen kanssa ei lähdetä arvuuttelemaan, ketä mahtaa tulla vastaan. Joten purtsilla, lähimetsässä tai suunnistaessa käytämme usein pitkää fleksiä, jossa koiralla on vielä enemmän tilaa kuin pikkufleksissä. Meidän pitkä fleksi on melko painava, joten huvikseen sitä ei viitsi kantaa mukana. Kuitenkin sellaisiin lenkkimaastoihin, joissa koira etenee vähän miten sattuu, mutta sitä ei voi päästää vapaaksi, sopii pitempi fleksi hyvin. 

Kommentit

  1. Kiva postaus! Kiinnostaisi tietää, että pidätkö flexiä ihan kädessä, vai kiinnitätkö sen johonkin (miten?). Itse olen suunnitellut koiran mukaan ottamista suunnistamaan ja flexi kuulostaa hyvältä idealta sinne, mutta kädet pitäisi ainakin suunnistaessa saada vapaaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! :) Fleksi on mulla aina ihan kädessä. Suunnistaessa meillä mennään yleensä niin, että lapsia on mukana, jolloin itse en välttämättä edes kanna mitään, kuljettelen vain koiraa. Noita vetovyöhön kiinitettäviä naruja on myös pitempiä (esim 2,3 m + venytysvara), voisikohan se olla parempi vaihtoehto? Siinä jäisi kädet vapaaksi. Eipä ole tullut katsottua, miten muut koiran kanssa suunnistajat menee...

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Uudenvuodenjuoksu: uuden harjoituskauden alku

Vuoden viimeinen päivä päätti vuoden 2018 juoksut ja samalla aloitti maratonharjoittelun kevättä varten. Takana on taas onnistunut, ehjä juoksuvuosi. Terveydestä olen tosi kiitollinen; koko vuosi on sujunut ilman harjoittelutaukoja, suunniteltuja kevyitä jaksoja toki on ollut. Tuloksellisesti vuoden kohokohtana oli uusi maratonennätys 3:43:57 lokakuussa Vantaalla. Maratonenkka on parantunut nyt useana peräkkäisenä vuotena, hieman meinaa nälkä kasvaa syödessä. Menneenä vuonna juoksin maratonin myös keväällä Helsingissä. Paljon jäi myös muita hauskoja muistoja vuodesta, erityisesti taputan itseäni selkään rohkeudesta lähteä kovempien juoksijoiden mukaan juoksemaan maantieviestejä Karhu-viestiin ja Kymijokiviestiin. Kisareissut olivat tosi kivoja.

Vuonna 2018 juoksukilometrejä kertyi 2659, josta poluilla 74 km ja matolla 27 km. Tänä vuonna en juossut yhdessäkään polkukisassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin harjoittelin Vaarojen Maratonille ja juoksin poluilla melkein 450 km. Juoksuun …

Maratonharjoittelu, viikko 1

Loppuvuoden päämäärättömän hölkkäilyn jälkeen on taas ihanaa päästä harjoittelemaan kunnolla. Juoksen maratonin 19. toukokuuta Kööpenhaminassa, ja harjoittelu on käynnistynyt vuodenvaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla juoksua kertyi 65,5 km. Crossfit-treenejä tein kaksi, lisäksi tunti kehonhuoltoa.


Maanantaina, uudenvuodenaattona juoksin Mikkelin uudenvuodenjuoksussa. Ok juoksu, jossa ensimmäinen kierros helpon tuntuisesti (4'45 min/km) ja toinen erityisesti viimeisen kilometrin hidastumisen vuoksi vaikeampi (4'51 min/km). Kisasta enemmän tuolla.
   MK 5,5 km 0:26'23, 4'48 min/km + verkat yht. 14,15 km

Tiistaina palauttelupäivä. Kevyt lenkki, jossa ensimmäiset 4 km koirien kanssa, loput yksin. Tosi lumiset, auraamattomat tiet hidastivat vauhtia ja laskivat koirien motivaatiota. Edellisen päivän kisailu tuntui jaloissa, kevyt juoksu teki tosi hyvää.
   PK1 8,42 km, 1:01'27, 7'17 min/km, keskisyke 116

Keskiviikkoaamuna juoksimme koirien kanssa kevyen puolituntisen.
Il…

Maratontreeni, viikko 2

Kova viikko 2/2. Viime viikon tapaan harjoittelu sujui hyvin. Viikonloppuna olo oli jo jonkin verran väsynyt, mutta ensi viikko onkin sitten reilusti kevyempi. Tällä viikolla juoksua 72,7 km, crossfit-harjoituksia kaksi.


Maanantaina palauttava aamulenkki koirien kanssa.
   PK1 5,06 km, 0:38'14, 7'33 min/km

Myös tiistaina oli niin mukavan lauhaa, että lenkitin koirat aamulla hölkäten. Päivän varsinaisena treeninä tasavauhtinen reipas. Tavoitevauhtina oli maratonvauhti tai hieman sitä reippaampi, pituus 8 km. Alkuverkassa koiran kanssa tuntui, että vauhtiin voi olla vaikea päästä, mutta se löytyikin helposti ja tuntui sopivan napakalta loppuun saakka. Pito ei ollut aivan optimaalinen lumisilla teillä.
   PK1 3,89 km, 0:29'10, 7'29 min/km, keskisyke 117
   VK2 8 km, 0:41'19, 5'09 min/km, keskisyke 151, max 165 + verkat 4,34 km

Keskiviikkoiltaan sain mahdutettua kaksi harjoitusta. Ensin kävin crossfitissä, jossa tehtiin maastavetoja perusvoimaharjoituksena 5 x 10 toi…