Siirry pääsisältöön

Olen nopea akka

Luin muutama viikko sitten Erik Bertrand Larssenin kirjan Paras ja kohta luen sen uudestaan. Kirjoittaja toimii mentaalivalmentajana mm. huippu-urheilijoille ja vaativissa tehtävissä työskenteleville, henkilöille, joilta vaaditaan kovaa stressinsietokykyä - ja erinomaisia suorituksia. En kovin usein lue "tsemppikirjoja", mutta sain tästä suosittelut.

Kirja auttaa kirkastamaan omat tavoitteet ja ohjaamaan toimimaan niin, että haluttu lopputulos on mahdollista saavuttaa. Kirjoittajan mukaan arvioimme omat kykymme huomattavasti alakanttiin ja pystyisimme paljon parempaan pyrkimällä tietoisesti ja kaikissa valinnoissa kohti maalia. Varoittelin jo kollegaa töissä, että asiantuntijuuteni ja tehokkuuteni ampaisee kohta täysin uudelle tasolle, mutta jätetään nyt tässä työasiat käsittelemättä: olen tuonut juoksuuni uuden ajattelukulman, erityistarkastelussamme vauhtikestävyysharjoittelu.


Juoksemisessa minulle ikävimmät harjoitukset ovat olleet vauhtiharjoituksia. Suomalainen kestävyysjuoksu ei ole menettänyt minussa mitään: en vain osaa juosta kovaa. Pystyn mainiosti väsyttämään itseni kilometreillä, mutta vauhtiharjoitusten kanssa on ollut vaikeampaa. Liian kova alkuvauhti, liian hidas vauhti, liian lyhyt harjoitus, huonot tuntemukset, siinä muutamia vauhtilenkkien murheita vuosien varrelta. Onnistuneetkin reippaat lenkit voi omassa mielessä kääntää harmitukseksi: "kovaa" juoksemisen vauhti on loppujen lopuksi melkoisen hidasta. Lisäksi vauhtikestävyyslenkkeihin liittyy aina järjestelyä, kun koiria voi niille harvemmin ottaa mukaan. Vk-lenkit ovat olleet pakollinen paha, joissa epäonnistumisen vaara on ollut suuri.

Mutta nyt, kun kevät on lähestymässä ja elämä on jotenkin tosi kivaa, niin Paras-kirjan sanoma upposi täysin. Minä olen nykyisin vauhtinainen, olen päättänyt olla. Teen vähän suunnittelua treeniviikolle ja yritän miettiä etukäteen muutamia päiviä, jolloin olisi mahdollista päästä yksin 1-1,5 tunnin lenkille. Mietiskelen lenkkiä päivällä: haluaisinko tänään juosta tasavauhtisen vai kiihtyvän lenkin, kenties vetoja? Lyhyempi matka vähän kovempaa vai olisiko aikaa mennä pitempään? Suunnittelen vauhtia ja reittiä. Valitsen harjoituksen tyypin käytettävissä olevan ajan mukaan, ja yritän olla päästämättä itseäni liian helpolla, koska minä jaksan kyllä. Jos lenkillä tulee tiukka hetki, niin palaudun siitä nopeasti. Ja ehkä tänään haluan haastaa itseäni vielä vähän enemmän. Fiilistelen ja intoilen. Lenkille lähtiessä olen hyväntuulinen, varma ja innostunut.

En tiedä ovatko lenkit nyt mitenkään merkittävästi parempia kuin aikaisemmin, eikä sillä oikeastaan ole edes merkitystää, mutta nautin niistä todella paljon enemmän. Olenhan niin nopea ja kestävä! Kuulostelen tuntemuksia lämmittelyssä ja harjoituksen aikana ja säädän vauhtia sen mukaan, alaspäin tai ylöspäin. Enkä helpota liikaa. Puoli tuntia tai kolme varttia reippaasti ei ole mitään, jaksan kyllä pitää askeleen hyvänä ja ilmavana.

En ole kirjan kirjoittajan kanssa kaikesta samaa mieltä. Esimerkiksi lahjakkuudesta hän kirjoittaa näin: "Vaikka lahjakkuutta ei olisi olemassakaan, joillakin ihmisillä on synnynnäisiä ominaisuuksia, jotka antavat heille etumatkaa pyrittäessä maailman huipulle." Minä ymmärrän lahjakkuuden nimenomaan synnynnäisinä ominaisuuksina, siis kun meillä on erilaisia synnynnäisiä ominaisuuksia, olemme lahjakkaita eri asioissa. Tuo lause on mielestäni vain termien vääntelyä, jolla kirjoittaja ennen muuta haluaa korostaa, ettei pidä piiloutua oletusten ja "totuuksien" taakse, vaan tehdä töitä se 10 000 tuntia ja löytää itsensä huipulta.

Kirjan parasta antia on vapauttava tunne siitä, että saa antaa mennä, saa tehdä täysillä. Käsijarru pois päältä, rennosti ja luottavaisesti kohti sitä vähän pelottavaa tai liian vaikeaa juttua. Voimme muuttaa ajatteluamme ihan tavallisissa asioissa, kuten tuota omaa vauhtilenkkeilyäni kuvasin. En ajatellut tavoitella maailman huippua tässä asiassa, mutta olen kuitenkin kääntänyt vk-lenkit suosikkilenkeikseni, ja mielikuvan itsestäni erilaiseksi. Edelleen varmasti esittelen itseni mammatason kuntojuoksijaksi, mutta hymyilen sisäisesti, kun mietin, miten teräksinen oikeasti olenkaan.


Tein tänään vauhtikestävyyslenkin päälle yhden kovemman mäkivedon, jossa korkein sykelukema oli 178, en ole tuollaista numeroa nähnyt vuosiin. Mäen päällä olo oli aivan tuskainen ja niin onnellinen samaan aikaan. Hyvin tsempattu, olinpa kova!

Kommentit

  1. Mullakin vauhtilenkit ovat aina olleet nihkeitä, pitäisiköhän lukea tämä kirja, niin saisin samanlaista intoa kuin sinäkin! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kokeilepa! :) Oli oikeasti aika innostava kirja, vaikka tuon lajityypin kirjat eivät ole omia suosikkejani. Kirjasta ei tullut sellainen olo, että olisi pakko suorittaa jotain niin paljon kuin ehtii, vaan niin, että voin valita minkälainen olen ja missä onnistun. Eksistentialisti minussa heräsi.

      Poista
  2. Olen lukenut tämän lisäksi parikin suositusta, täytynee lukaista jossain vaiheessa itsekin! Meissä ihmisissä ehkä on se vika ettei oteta itsestämme koko potentiaalia irti, joten pystyisimme tosiaan enempään kuin luulemmekaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä suosittelen! :) Se on täysin totta, että me pystytään vaikka mihin. Tuossa kirjassa on inspiroivia esimerkkejä, joista tulee hyvä mieli.

      Poista
  3. Kiitos kirjavinkistä. Minä puolestaan luen todella paljon kaikenlaisia tsemppaus-, motivaatio- sekä elämäntaitokirjoja. Pidän erityisesti myös erilaisten henkilöiden elämänkerroista tai urheilu- tai elämänurakirjoista. Nyt talvilomalla luin Jarkko Ruudun kirjan ja siinä erityisen hyvin tuli esille miten päämäärä vie perille ja jokin lahjakkuuden ominaisuus auttaa perille tavoitteeseen. Oli kyllä niin motivoiva kirja sekin. =) Nyt täytyy löytää tuo Paras ja lukea se. Kiitos vinkistä vielä kerran. =)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Elämänkerroista minäkin tykkään paljon. Joku oli tykännyt myös tuosta Jarkko Ruudun kirjasta, minä en ole sitä vielä lukenut.

      Luepa tuo Paras, jos tuo lajityyppi on tuttu, niin saat varmasti enemmänkin siitä irti! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Uudenvuodenjuoksu: uuden harjoituskauden alku

Vuoden viimeinen päivä päätti vuoden 2018 juoksut ja samalla aloitti maratonharjoittelun kevättä varten. Takana on taas onnistunut, ehjä juoksuvuosi. Terveydestä olen tosi kiitollinen; koko vuosi on sujunut ilman harjoittelutaukoja, suunniteltuja kevyitä jaksoja toki on ollut. Tuloksellisesti vuoden kohokohtana oli uusi maratonennätys 3:43:57 lokakuussa Vantaalla. Maratonenkka on parantunut nyt useana peräkkäisenä vuotena, hieman meinaa nälkä kasvaa syödessä. Menneenä vuonna juoksin maratonin myös keväällä Helsingissä. Paljon jäi myös muita hauskoja muistoja vuodesta, erityisesti taputan itseäni selkään rohkeudesta lähteä kovempien juoksijoiden mukaan juoksemaan maantieviestejä Karhu-viestiin ja Kymijokiviestiin. Kisareissut olivat tosi kivoja.

Vuonna 2018 juoksukilometrejä kertyi 2659, josta poluilla 74 km ja matolla 27 km. Tänä vuonna en juossut yhdessäkään polkukisassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin harjoittelin Vaarojen Maratonille ja juoksin poluilla melkein 450 km. Juoksuun …

Maratonharjoittelu, viikko 1

Loppuvuoden päämäärättömän hölkkäilyn jälkeen on taas ihanaa päästä harjoittelemaan kunnolla. Juoksen maratonin 19. toukokuuta Kööpenhaminassa, ja harjoittelu on käynnistynyt vuodenvaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla juoksua kertyi 65,5 km. Crossfit-treenejä tein kaksi, lisäksi tunti kehonhuoltoa.


Maanantaina, uudenvuodenaattona juoksin Mikkelin uudenvuodenjuoksussa. Ok juoksu, jossa ensimmäinen kierros helpon tuntuisesti (4'45 min/km) ja toinen erityisesti viimeisen kilometrin hidastumisen vuoksi vaikeampi (4'51 min/km). Kisasta enemmän tuolla.
   MK 5,5 km 0:26'23, 4'48 min/km + verkat yht. 14,15 km

Tiistaina palauttelupäivä. Kevyt lenkki, jossa ensimmäiset 4 km koirien kanssa, loput yksin. Tosi lumiset, auraamattomat tiet hidastivat vauhtia ja laskivat koirien motivaatiota. Edellisen päivän kisailu tuntui jaloissa, kevyt juoksu teki tosi hyvää.
   PK1 8,42 km, 1:01'27, 7'17 min/km, keskisyke 116

Keskiviikkoaamuna juoksimme koirien kanssa kevyen puolituntisen.
Il…

Maratontreeni, viikko 2

Kova viikko 2/2. Viime viikon tapaan harjoittelu sujui hyvin. Viikonloppuna olo oli jo jonkin verran väsynyt, mutta ensi viikko onkin sitten reilusti kevyempi. Tällä viikolla juoksua 72,7 km, crossfit-harjoituksia kaksi.


Maanantaina palauttava aamulenkki koirien kanssa.
   PK1 5,06 km, 0:38'14, 7'33 min/km

Myös tiistaina oli niin mukavan lauhaa, että lenkitin koirat aamulla hölkäten. Päivän varsinaisena treeninä tasavauhtinen reipas. Tavoitevauhtina oli maratonvauhti tai hieman sitä reippaampi, pituus 8 km. Alkuverkassa koiran kanssa tuntui, että vauhtiin voi olla vaikea päästä, mutta se löytyikin helposti ja tuntui sopivan napakalta loppuun saakka. Pito ei ollut aivan optimaalinen lumisilla teillä.
   PK1 3,89 km, 0:29'10, 7'29 min/km, keskisyke 117
   VK2 8 km, 0:41'19, 5'09 min/km, keskisyke 151, max 165 + verkat 4,34 km

Keskiviikkoiltaan sain mahdutettua kaksi harjoitusta. Ensin kävin crossfitissä, jossa tehtiin maastavetoja perusvoimaharjoituksena 5 x 10 toi…