Viikon 3 treenit

Tällä viikolla juoksijan katse oli tiukasti suunnattu viikonloppuun, jolloin pakkasjakson ennustettiin loppuvan. Viikolla tein kaksi lihaskuntotreeniä, mikä oli oikeastaan aika kivaa. Juosten vain lyhyitä ja kevyitä lenkkejä. Viikonloppu olikin sitten silkkaa ulkoilun ilotulitusta.


ma:
ti: PK 7,32 km
ke: kuntosali, hyppyjä ja loikkia 45 min
to: PK 4,95 km
pe: jumppa 50 min
la: VK (MK) 6,38 km + pitkät verkat yht. 12,2 km
su: PK juoksu 10,19 km + hiihto 6,7 km + juoksu 1,8 km

Viikko käynnistyi tiistaina seiskan lenkillä. Oli siis kylmä. Olin pukeutunut hieman liian kevyesti, kun yötä kohti pakkanen kiristyi useammalla asteella. Kellokaan ei näyttänyt parasta osaamistaan sykemittauksen osalta, vaan enimmäkseen sykkeet olivat mitä sattuu. Ehkä sykevyö alkoi todella toimia vasta lenkin loppuvaiheessa. Puin sen päälle kotoa lähtiessäni, ajoin pojan kuplahallille harjoituksiin, vaihdoin pari sanaa tuttavan kanssa ja sitten lähdin hölkälle. Pakkaslukemat olivat -25, jolloin hikoilua ei juuri tapahdu, joten ehkä mittaus ei yksinkertaisesti onnistunut. Vauhti oli hyvin kevyt (6:36/km) ja reitti tasainen.

Keskiviikon punttitreenin tein keskittyen lopun hyppy-loikka-osioon. Lämmittelyksi keskivartaloa ja askelkyykkyjä (en todellakaan jaksa polkea kuntopyörää tai vetää soutulaitteessa), välissä muutama lyhyemmän sarjan voimaliike ylävartalolle ja loppuun hypyt ja loikat, joita tykkään tosi paljon tehdä.

Torstaina oli kiire, joten lenkki oli mallia pika. Pakkasta reilusti, joten 5 km kevyesti (6:14/km).

Perjantaina tehokas kuntopiiri. Teimme minuutin työjaksoja, yksinkertaisia, isoja lihasryhmiä kuormittavia liikkeitä. Kylläpä se tuntui pahalta.

Lauantaina oli mahtava ulkoiluilma. Käytin aamulla koirat metsässä juoksemassa, ja olipa vauhdista ja vapaudesta onnellisia pilkkuja. Jäi puoleen tuntiin tuo ulkoilu, kun miehellä oli lähtö pelireissulle. Lyhyen aamu-ulkoilun vuoksi otin iltapäivällä molemmat koirat vetovyöhön kevyelle lämmittelylenkille. Juoksimme vajaa 5 km noin 7 min vauhdilla, ajallisesti siis 34 minuuttia. Zade oli tietysti tarkkailun alla, mutta hienosti tyttö paineli menemään. Pari kertaa pysähdyttiin pitemmäksi aikaa, tarkoituksena vähän laskea koirien virettä, jotta pentu ei innokkaana väsyttäisi itseään liikaa. Lämppälenkin jälkeen vein koirat kotiin ja lähdin vk-osuudelle.


Suunnittelin tekeväni vähän pitemmän ja kevyemmän vk-lenkin (esim maratonvauhtinen kymppi), mutta niin kävi taas, että rouvalla näytti tiimalasin hiekka sen verran vajaata, että piti tyytyä lyhyempään lenkkiin. Syketiedot aiheuttivat hämmästystä tällä lenkillä. Ajattelin, että jossain 5:30-5:45-vauhdin tienoilla sykkeet olisivat 155-160 ja havaitsisin saapuneeni aerobiselle kynnykselle. Huomioitavaa tässä on se, että alla oli viiden kilsan lämmittely, joten sen puolesta olin varmasti melko valmis parempaan vauhtiin. Ensimmäisen 5,5 kilometrin keskisykkeeksi jäi kuitenkin vain 147, vaikka vauhti tuntui reippaalta (keskivauhti 5:32/km). Sykekäyrästä näkee, että syke kyllä nousee harjoituksen edetessä, sen sijaan vauhti on kevyempää alkua huolimatta tasainen viiteen kilsaan saakka. Olisin siis odottanut, että syke olisi ollut korkeampi, nämä sykkeet kuvittelin peruskestävyysalueen sykkeiksi.


Otin minuutin palauttelun ja päätin kokeilla juosta kovempaa noin kilometrin verran, siis ihan mielenkiinnosta sykkeitä ajatellen, vaikka loppuverryttely jo häämötti edessä. Tällä 0,93 kilometrin kierroksella korkeimmaksi sykearvoksi sain vain 167, keskisyke 161 (eli "vanha" aerobinen kynnykseni). Vauhti 4:38/km eli minulle kovaa. Yhdellä kovalla kilometrilla on toki hankala saada sykettä lähellekään maksimia, mutta koko harjoitus meni erikoisen matalilla sykkeillä. Varmasti sykerajat ovat muuttuneet vanhoista, mutta ehkä sen lisäksi edellisen päivän treeni vaikutti niin, että ei ollut voimaa mammassa.

Sunnuntaille oli suunnitteilla pitkä lenkki. Arvelin, että edellisen päivän vauhtilenkki voisi tehdä juoksupitkästä raskaan. Sulan maan aikaan olisin varmaan lähtenyt pitkälle sauvakävelylle, mutta talven kunniaksi lähdinkin sauvahiihdolle. Koko pitkää en tehnyt hiihtäen, vaan ensin juoksin 8 km, joka oli samalla vanhemman koiran iltalenkki. Kotona vaihdoin monot jalkaan, otin sukset kainaloon ja juoksin pari kilometriä ladulle. Monot eivät ole parhaat juoksukengät, mutta perinteisen monot onneksi vähän letkeämmät kuin luistelumonot. Lenkin jatko hiihtäen 6,7 km. Juoksun päälle hiihto tuntui hauskalta ja virkistävältä, kun lihakset kuormittuvat eri tavalla. Hiihtolenkin jälkeen hölkkä kotiin. Kahden lajin pitkä onnistui hyvin. Tehot olivat kevyet ja monohölkät laskettuna mukaan aikaa kului kaksi tuntia.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat