Viikko 1: pakkasta

Pakkasta on pidellyt. Viikon kilometrit 35,7 km. Lenkit olivat lyhyitä ja kevyitä, suuri osa peruskestävyysalueen kevyemmässä päässä. Kylmän ilman vuoksi en tehnyt ollenkaan kovempaa lenkkiä. Viikkoa kevensi entisestään, kun kävelyt koirien kanssa (40-70 km) jäivät pois kokonaan.

ma: PK 5,37 km
ti: PK 5,48 km
ke: kuntosali 1 h
to: PK 5,53 km
pe: PK 6,91 /km
la:
su: PK 12,41 km

Dalmatiankoirat eivät ole mitään pakkastyyppejä ja meidän koirien lenkkiraja ylitettiin roimasti. Hihnakävelyllä Olli ja Zade saavat takit päälle viimeistään kymmenessä pakkasasteessa, juoksulenkeillä ja vapaana ne pärjäävät hieman kylmemmässä. Kun pakkasta on -20 ja enemmän, koirat eivät halua ulos, mutta täytyyhän ne kuitenkin viedä. Ulkoilut kestävät 5-10 minuuttia 4-5 kertaa päivässä, Zade käy ehkä 6-7 kertaa. Mielenkiintoinen piirre meidän koirissa (ja ilmeisesti aika monessa dallussa) on se, että vaikka ne tavallisesti ovat hyvin aktiivisia ja liikunnallisia koiria, pakkaspäivänä ne minimiliikunnasta huolimatta vain horrostavat sisällä sohvannurkassa. Arvostan suuresti tällaista mukautumista säähän, koska jatkuva koirien sisällä aktivointi ei kuulu omiin mielipuuhiini.


Eipä minullakaan ole mitään suuria intohimoja pakkaslenkkeilyä kohtaan. Kuitenkin, kun koirien lenkitys on jäänyt kokonaan ja päivät kuluvat toimistotuolilla rullaillessa, tulevat edes pienet happihyppelyt ihan tarpeeseen. Maanantaina ja tiistaina (-24) harjoittelin pukeutumista ja palelin sormista ja takamuksesta, torstaina (-27) osasin jo laittaa riittävästi vaatetta. Pakkaspäiväjuoksijan suurena ilona on, jos sattuu hengenheimolainen juoksemaan vastaan: tarkenee! Hauska tsemppaus tapahtui talomme edessä, kun olin (käytyäni juoksemassa) lähdössä hakemaan lasta harjoituksista ja nousin käynnistetystä autosta sulkemaan pihaportin. Kaksi miestä juoksi toppavermeissä ohi ja toinen huikkasi minulle: "Nyt reippailemaan!" Kyllähän se pakkasjuoksu piristää niin, että ilosanomaa tekee mieli levittää koko savolaiseen väestöön.

Loppiaisen kuntosalitreeni koostui lämmittelymielessä tehdyistä askelkyykyistä ja yhden jalan kyykyistä sekä vatsoista, muutamista varsinaisista voimaliikkeistä sekä lopun hypyistä ja loikista. Lapset olivat mukana ja koska koko areenalla ei ollut muita, teimme muutaman seuraa johtajaa -kierroksen hyödyntäen kaikkia vapaita harjoitusalueita. Vähänkö kivaa!

Perjantaina pakkanen lauhtui muutaman asteen. Tein vajaa 7 km lenkin. Pakkaseen tottuu, tuntui jo ihan mukavalta. Vauhti silti ilman muuta peruskestävyysalueella (6:21/km).

Lauantaina kävimme Zaden kanssa Kaapelitehtaan pentunäyttelyssä. Oli tosi mukava päivä, pääsimme Helsingissä jopa vähän kävelylle, kun pakkasta siellä oli vain -11. Zade ei sijoittunut, mutta sisko Noppa oli upeasti rodun paras dallu ja koko kuutosryhmän paras pentu. Pitkän päivän jälkeen ysiltä nukkumaan.

Sunnuntaina lenkille vasta illalla. Viikon pisin lenkki 12,4 km -24 pakkasasteessa ja pienessä tuulessa. Vauhti vain 6:34/km, kerrospukeutuminen ja kylmä hyydyttivät jonkin verran vauhtia.

Kommentit

  1. Hrrr, tuo 12 kilometrin lenkki -24 asteessa on musta aika jäätävä suoritus, nostan hattua! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oikeastaan oli ihan ok sää juosta. Ainoastaan kyynärpäitä meinasi palella jossain vaiheessa tuulen vuoksi, kun oli takin alla kaksi kerrastoa (tavallisesti tuollaisessa pakkasessa kerrasto ja fleece). Ja ehkä tärkeimpänä asiana se, että rasitus oli niin kevyt, että hengitys oli rauhallista. Mutta eipä haittaa yhtään, että pakkasjakso jäi vain viikon mittaiseksi... :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat