Juoksuvuosi 2015

Vuonna 2015 oli tavoitteena hinata maratonennätystä lähemmäs neljää tuntia. Kokeilin myös pitkästä aikaa puolikasta ja osallistuin elämäni ensimmäiseen polkujuoksutapahtumaan. Keväällä jouduimme luopumaan ihanasta Jalostamme, mutta saimme uuden perheenjäsenen, kun Zade muutti syksyllä meille. Lapset ovat harrastaneet paljon, lisäksi syksyllä mies palasi muutaman vuoden tauon jälkeen (johonkin, en tiedä mihin) salibandyjoukkueeseen pelaamaan. Työt ovat joustaneet minun vuokseni ja minä olen joustanut työn takia, joten sen puolesta ollaan tasoissa. Elämä on ollut kiireistä ja ihanaa, ja vastoinkäymisistä ja yllätyksistä huolimatta juoksuvuodesta tuli suurin piirtein tavoitteiden mukainen. Omaan harjoitteluuni liittyy kiinteästi koirien lenkittäminen, mikä määrittää osittain vauhtejani ja lenkkien pituuksia, mutta juuri siksi antaa sopivasti rentoutta ja pakottaa suhtautumaan juoksemiseen osana muuta elämää, jota ei kannata yrittää täydellisesti hallita. Näin minä juoksen ja näin haluan juosta.

Vuoden juoksukilometrit yhteensä tasan 2000, mikä on lähes saman verran kuin vuonna 2014. Tehtyjen lenkkien määrä 210. Kai te muutkin tykkäätte numeroista? Voisin klikkailla tuntikausia Suunnon juoksupäiväkirjaa ja tehdä kuukausivertailuja.


Tammikuussa juoksua 187,2 km, 19 lenkkiä, joista pisin 22,73 km. Juoksin tammikuussa jokaisena torstaina, lauantaina ja sunnuntaina. Jumppaporukalla tehtiin puolustusvoimien kuntotesti, joka kohotti sopivasti keski-ikäistyvän perheenäidin itsetuntoa. Tein paljon töitä ja olin välillä hyvin väsynyt. Osallistuin 100 päivää ilman alkoholia -haasteeseen, joka pisti harmittamaan aluksi, mutta johon tottui kuitenkin yllättävän nopeasti. Mikkelissä oli hyvin lunta ja kävimme useasti koko perheellä hiihtämässä.


Helmikuussa 189,2 km juoksua. Töissä jatkui melko tiukka tahti, mutta kotirutiinit lasten ja koirien kanssa antoivat sille hyvää vastapainoa. Suunnittelin laiskasti kilpailukalenteria ja hahmottelin maratonvauhtia. Mietin, joko keväällä juoksisi maratonin, mutta lopulta rohkeus ei siihen riittänyt ja maraton siirtyi syksyyn.


Maaliskuun kilometrit 231,5, tämä olikin määrällisesti vuoden paras kuukausi. Lisäsin harjoittelun vauhtipainotteisuutta siten, että vk-lenkin lisäksi pyrin juoksemaan maratonvauhtisen lenkin joka viikko. Vauhtiharjoituksista eniten asennetta vaativat vedot, joten juoksupäiväkirjassa ne ovat harvinaisempaa herkkua. Maaliskuussa intoiltiin myös ampumahiihdon mm-kisojen vuoksi.


Huhtikuussa juoksua 172,3 km. Jalolla oli useampi näyttelyreissu, minkä vuoksi se oli jonkin aikaa kasvattajalla. Meillä oli vastavierailulla ihana kaunotar Rafi. Valitettavasti jouduimme toteamaan, että Ollin reviirille ei toista aikuista urosta mahdu, ja että juniori on hyvin vahva ja itsevarma, eikä alistu vanhemmalle urokselle enää. Teimme yhdessä kasvattajan kanssa päätöksen, että Olli jää ja Jalo lähtee. Kuukausi oli koiraongelmien vuoksi raskas ja luopumisen surua täynnä. Pidimme useamman viikon koiria erillään ja tietysti ulkoilutimme ne erikseen. Koirien runsas liikuttaminen ja lyhyemmät yöunet väsyttivät todella, enkä jaksanut keskittyä kunnolla juoksuharjoitteluun.


Toukokuussa kisattiin. Juoksua yhteensä 158,1 km. 16.5. juoksin Joensuussa puolimaratonin aikaan 1:52:46. Edellisestä puolikkaasta taisi olla 12 vuotta aikaa, joten vauhdinjaon tein varman päälle. Parantamisen varaa jäi lämmittelyissä: toisin kuin maratonilla, ei puolikkaalla voi tuhlata alkukilometrejä verkkailuun. Kisasta jäi hyvä mieli ja parhaan majoituksen sekä huollon minulle ja lapsille tarjosi ihana ystäväni miehensä kanssa.


Kesäkuussa juoksukilometrejä 189,7. Kuukauden alkupuolella Jalo oli viikon verran meillä, lisäksi kävimme kasvattajan kanssa näyttelymatkalla Tallinnassa. Mikkelissä järjestettiin Kalevankankaalla ensimmästä kertaa polkujuoksutapahtuma Mikkeli White Night Trail, jossa osallistuin 17 km sarjaan. Olipa rankkaa! Reitti oli hyvin mäkinen ja tuskailin maitohappojen kanssa jo reitin alkuvaiheessa. Minun juoksustani puuttui rentous ja ketteryys ihan täysin, mutta sainpa järkytettyä asfalttijuoksijan lihaksiani oikein kunnolla. Tapahtuma oli ilmapiiriltään varsin mukava ja toivonkin sille jatkoa ensi kesänä.  Kesäkuun mieleenpainuvimpina lenkkinä kuitenkin juhannusaaton lämpimässä vesisateessa Virroilla juostu 12 km nautiskelulenkki Ollin kanssa.


Heinäkuussa lomailtiin. Juoksua 207,9 km. Mikkeli Juoksun puolikkaalla juoksin 5 minuuttia hitaammin kuin keväällä Joensuussa. Reitti oli raskas ja lämmintä 26 astetta. Loppuaika 1:57:08 ei aiheuttanut suurta juhlintaa, mutta tulipahan juostua. Heinäkuussa kävimme perheen kanssa Tanskassa, jossa ilahduin uusista lenkkimaisemista. Jalo ja Rafi viettivät viikon meillä, Olli lomaili kasvattajalla. Olli kastroitiin kuun lopulla: ennakoimme narttupennun tuloa meille.


Elokuussa juoksin 203,3 km. Kolme yli 20 km lenkkiä, joista pisin 24 km. Maratonvauhtisilla lenkeillä vähän enemmän pituutta kuin keväällä. Marjastin tosi paljon, välillä koiran kanssa, välillä lasten kanssa ja välillä yksin. Vadelmia ja mustikoita oli ihanan paljon ja niitä onkin nyt saatu nauttia pitkin talvea. Tuumailin kastroinnin vaikutuksia Olliin ja pohdiskelin "ykköslenkkareiden" vaihtoa Nimbuksista Ultra Boosteihin. Espanjalainen maratonvauhdin testi lupaili ennätystä syksyn maratonilla. Kasvattaja järjesti perinteiset kennelpäivät, jossa harrastettiin maastolajeja ja tottelevaisuutta dalmis- ja dobberiseurassa.


Syyskuun kilometrit 121,1. Kauden päätavoite eli iso M oli ohjelmassa 19.9. Joutsenossa. Paria viikkoa aikaisemmin vuoden pisin pitkä lenkki 28 km. Maraton meni hienosti. Jännitin jonkin verran etukäteen vatsaongelmia, jotka olivat haitanneet juoksemista kahtena edellisenä vuotena Mikkelissä ja Oulussa. Nyt olin valmistautunut huolellisemmin ja varoin tarkasti tankkaamasta kisan aikana yhtään liikaa. Vauhdinjako onnistui, viimeisellä kympillä vauhti ei merkittävästi hidastunut, vaan juoksin ennätykseni 4:02:53. Syyskuussa tehtiin myös koiranpennun valintaa yhteisomistukseen tulevasta nartusta.


Lokakuussa juoksemiset jäivät vähemmälle. 14 lenkkiä, 90,9 km. Kuun alussa haimme Zaden kotiin ja totuttelimme taas elämään koiranpennun kanssa. Pennun sosiaalistamisen lisäksi käytin aikaa lihaskuntoharjoitteluun. Halusin jonkin verran nostaa voimatasojani erilaisilla voimajaksoilla ja saada kaivattua säännöllisyyttä lihaskuntotreeniin.


Marraskuussa nostin hieman lenkkimääriä. Harjoittelu oli kuitenkin valtaosin peruskestävyyttä ja pisin lenkki vain 13 km. Yhteensä juoksua 135,7 km. Lihaskuntoharjoittelu pysyi mukavasti mukana ohjelmassa, uutena "löytönä" loikkaharjoitukset. Lauha ja lumeton syksy antoi mahdollisuuden jatkaa hakua ja jäljestystä koirien kanssa, joten näin tehtiin.


Joulukuussa edelleen kevyttä lenkkeilyä. Yksi kokonainen viikko kului sairastaessa, joten kilometrejä osittain sen vuoksi vain 113,5. Pitkästä aikaa myös yökyläilyä kasvattajalla Voittaja-näyttelyviikonloppuna, jolloin pääsin Jalon kanssa lenkille. Koirien kanssa kävimme paljon metsässä, kun lunta ei ollut, samasta syystä jatkettiin pelastuskoiratreenejä vuoden loppuun saakka. Jouluviikko ei säiden puolesta ollut ulkoilijan unelma, mutta nautin todella paljon sairastelun jälkeisestä juoksemisesta.


Vuodenvaihde on taitekohta, jolloin on mukava suunnitella tulevaa vuotta, vaikka "juoksijan vuosi" onkin oikeastaan käynnistynyt jo syksyllä. Omat tavoitteet ovat vielä mietinnässä, mutta jospa jotain jalostuu kirjattavaksi asti.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat