Jouluviikon juoksentelut ja koiratreenit

Viime viikko meni kokonaan sairastaessa. Monen päivän kuumeen jälkeen lähdin hyvin varovasti ja kokeillen palaamaan lenkkeilyrytmiin. Juokseminen tuntui hyvältä ja olo parani vähitellen normaaliksi. Puntille ei vielä tehnyt mieli, ja ainoa kunnolla sykettä nostava lenkki oli sunnuntain vetotreeni. Tästä tuli kuitenkin ihan hyvä juoksuviikko.

ma:
ti: PK 5,31 km
ke: PK 6,33 km
to:
pe: PK 12,35 km
la: PK 6,03 km
su: VK (MK) 4 x 5 min, yht. 8,36 km


Tiistain ja keskiviikon lenkit olivat hyvin kevyitä. Olin kuitenkin lauantaina ollut vielä kuumeessa, joten pääasiallinen tarkoitus oli virkistyä ja lenkittää koira. Annoin Ollin pysähdellä tavallista enemmän ja kuulostelin vointia. Keskivauhti molemmilla lenkeillä yli 7 min/km. Tiistain lenkillä olo oli väsynyt, keskiviikkona tuntui jo paljon paremmalta.

Joulupäivänä otin ensimmäistä kertaa molemmat koirat vetovyöhön, Zadehan on vasta 4 kk. Juoksimme kilometrin verran lähipurtsille, jossa päästin Zaden irti. Kiersimme lyhimmän lenkin (2,5 km), välillä käväistiin metsässä poluilla. Paluumatkalla taas molemmat vetovyössä. Zade juoksee todella nätisti Ollin vieressä, mutta ikäähän sillä on vielä kunnon lenkeille aivan liian vähän. Tällaiset kokeilut ovat varmasti ok, kytkettynä Zade juoksi vain kaksi kilsan pätkää kevyttä ravia. Satoi vähän vettä, joten vein molemmat koirat kotiin ja jatkoin loppulenkin yksin. Juoksukengät veivät ja kävinkin vähän suunniteltua pitemmän lenkin. Vauhti oli edelleen hyvin maltillista, joten koko 12 kilometriin meni melkein puolitoista tuntia.

Lauantaina meillä oli pelastuskoirien hakuharjoitukset. Tapaninpäivä osoittautui suosituksi treenipäiväksi: koiria oli yhteensä kymmenen. Omat koirat saivat hyvät treenit: Ollille kolme maalihenkilöä, joista kaksi oli ennalta tuntematonta. Näistä toinen (mies) oli aavistuksen epäilyttävämpi, ja Olli katsoikin ensin kysyvästi, että onko pakko... Hyvä onnistuminen kuitenkin. Zadelle kahdella henkilöllä harjoitus, jossa pyrittiin saamaan se ilmavainulla maalimiehelle. Ensimmäisen, tutumman henkilön kanssa ei ollut ongelmia. Toisen kohdalla Zade paikallisti kyllä henkilön, mutta ei uskaltanut irrota ennen kuin annoin omalla liikkeellä sille enemmän tukea. 

Lauantai-iltana kevyt lenkki Ollin kanssa, kunhan olimme ensin lämmitelleet pitkän metsätreenipäivän jälkeen.

Sunnuntaina jäljestettiin pienemmällä porukalla. Kävimme aamulla tallaamassa jäljet ja iltapäivällä menimme ajamaan ne. Zadelle tehtiin hyvin tiivis, noin 30 m mittainen jälki, joka osoittautui vähän liian pitkäksi. Keskittyminen loppui puolivälissä jälkeä, loppuun mentiin jotenkuten. Teimme Zadelle vielä toisen tiiviin jäljen, mutta vain noin 10 m mittaisen, jonka se ajoi myöhemmin. Olli sai pitkän jäljen (400-500 m), jonka alkupuoli meni edellisen päivän hakualueella. Olli otti todella paljon häiriötä paikasta, eikä asiaa auttanut se, että olin unohtanut jäljestyspannan kotiin, joten Olli jäljesti hakuvaljaissa. Olli ei keskittynyt lainkaan jäljestämiseen (ilmeisesti se hämättiin hakumoodiin), joten siirryimme gps:n ystävällisellä avustuksella hakualueen reunalle, josta lähdettiin jatkamaan jälkeä. Hienosti Olli teki töitä, vaikka minulla oli todella paljon hankaluuksia luottaa siihen, että se on jäljellä. Olli ei jäljestä tiiviisti maavainulla, vaan se  nostaa välillä päätään ja ottaa esineet helposti ilmavainulla jo kauempaa. Pääsimme kuitenkin loppupalkalle saakka, joten alun tuskanhiki vaihtui tyytyväisyyteen. 


Iltalenkkiaikaan Olli makoili sohvannurkassa, joten suunnitelma vähän muuttui. Olin ajatellut tehdä kevyen lenkin päätteeksi muutamia mäkivetoja, mutta yksin kun lähdin, niin teinkin sitten "noin tonnin vetoja" eli viiden minuutin intervalleja kahden minuutin palatuksilla. Lämmittelyksi huolellinen 15 minuuttia. Ensimmäisen vedon alussa tuntui jo tosi hyvältä ja ajattelin, että eipä tarvitse miettiä, onnistuuko kovempi juokseminen vielä. Vauhdit olivat yllättävän hyviä, kun etukäteen toivoin, että jos viimeisellä pääsisi viiteen minuuttiin. Lähdin jokaiseen vetoon reippaasti, mutta kuitenkin siten, että kiristämisvaraa oli. Keskivauhdit 5:00/km, 4:52/km, 4:58/km, 4:56/km. Toisen vedon lopussa pääsin hyvään vauhtiin, kun sattui olemaan tasaista ja suoraa tietä. Kolmatta vetoa tehdessä tuntui jo raskaammalta ja ajatuksia synkensi tietoisuus siitä, että vielä oli neljäs jäljellä. Rasitus kasvoi sopivasti jokaisella vk-kilometrillä, viimeinen oli jo melko tiukka. Viimeiselle kilsalle sattui pari loivaa nousua, joten keskivauhti ei kerro harjoituksen nousujohteisuudesta. En käytä sykevyötä, joten fiilikset ovat tässä tarkin mittarini.


Sunnuntain kovempi lenkki oli varmasti harjoituksena tämän viikon paras, mutta omasta mielestä lenkkiviikon kohokohtia olivat nuo alkuviikon kevyet hölkkäilyt, kun usean päivän sairastelun jälkeen pääsi vihdoin taas liikkeelle.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat