Viikolla 46 nähtiin lunta

Lyhyillä lenkeillä mentiin tämäkin viikko. Punttikselle en ehtinyt ollenkaan, sitä paikkasi torstain lyhyt, mutta tehokas kotijumppa.

ma:
ti: PK 6,62 km
ke: VK 6,32 km (sis. verkat n. 1,5 km)
to: jumppa 30 min
pe: PK 4,18 km
la: PK 11,45 km
su: PK 4,04 km, loikkia ja spurtteja

Tiistain peruslenkki jäi melko lyhyeksi muun perheen harrastusten vuoksi. Tiistai on kaikista kiireisin ilta meillä, täytyy varmaan yrittää myöhemmin pitää se lepopäivänä.

Keskiviikkona otin pitkästä aikaa koiran mukaan vk-lenkille, Ollihan ei ole mikään vauhtimenijä. Lähdin tällä kertaa tekemään vauhtilenkkiä pururadalle, ja tiesin, että mäkinen reitti kelpaa myös vauhtinirsolle pilkulle. Juoksimme lämmitellen purtsille noin kilometrin verran, siellä reippaan vitosen ja jäähdytellen kotiin. Aika usein sopivaa mielentilaa mäkisen reitin vk-lenkille ei meinaa löytyä, mutta nyt koiran mukana olo piristi, ja oli oikein kiva lenkki.

Perjantaina oli tiedossa pitkä ajomatka mummolaan, joten kävimme Ollin kanssa lyhyellä aamuhölkällä, joka jäi ainoaksi kunnon lenkiksi sinä päivänä. Kainussa oli vastassa lumiset maisemat. Zade oli aika innoissaan nähdessään lunta ensimmäistä kertaa. Lauantaiaamuna kävimme mökkitiellä kävelyllä. Lähellä oli hirviä, Olli otti voimakkaasti ilmavainua taimikon takaa ja molemmat nuuskuttivat tuoreita emän ja vasan jälkiä tiellä. Saa nähdä, minkä verran Zade perii riistaviettisyyttä emältään, jolla sitä jonkin verran on.


Lauantain lenkki tehtiin pitkästä aikaa yhdessä miehen kanssa. Isäni lähti tekemään leimikkoa palstalle, josta meidän oli hyvä lähteä juoksemaan metsäteitä pitkin, tilaisuus tietysti hyödynnettiin. Uskollinen varjo Olli oli tietysti myös mukana. Vajaa 12 km lenkki juostiin. Saatiin taas todeta korpilenkkeilyn ja kaupunkilenkkeilyn ero: ainoina vastaantulijoina kohdattiin noin 12 siperianhuskyn valjakko, joka ohitti meidät kolmesti. Upeita koiria, ja mielettömän hienosti lauma on ohjastajan hallinnassa. Ainoat haukut suoritti Olli, joka kyllä nopeasti ymmärsi, että lenkillähän tässä kaikki ollaan, joten eiköhän mennä ohi vaan.


Sunnuntaina pitkän kotimatkan jälkeen vain pieni iltahölkkä. Koira käänsi sohvalla kylkeä, kun kyselin lenkille, joten lähdin yksin. Väsytti, mutta menin silti. Hyödynsin "vapauden" ja tein loikkia ja lyhyitä kiihdytyksiä. Ja olipa joku muukin illanvirkku hölkällä, mistä tuli hyvä mieli.

Keveydestään huolimatta jotenkin raskas viikko. Juoksua vain 32,6 km, unta liian vähän ja vesisadetta aivan liikaa.

Kommentit

  1. Onpa mahtavaa nähdä kuvia, joissa on lunta! Ja latu! Kivasti piristää tässä vesisateen keskellä.

    VastaaPoista
  2. Ladulta tosiaan näyttää, mutta siinä menee vain renkaan jälkiä auraamattomalla metsäautotiellä. Ei me sentään ladulla uskalleta lenkkeillä. ;)

    Kyllä olisi kiva, jos saataisiin lunta tänne kotimaisemiinkin.

    VastaaPoista
  3. Joskus treeniviikko saattaa tuntua paljon raskaammalta miltä se näyttää. Kilometrit ei aina kerro kaikkea. Ja vitsit, lunta!!! Tekis hyvää täällä etelässäkin, tulis vähän valoisampaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, ainakin olisi tehnyt hyvää nukkua enemmän. Ja nyt taitaa tulla kävelyä pennun myötä vähän enemmän kuin tavallisesti. En useinkaan muista huomioida sitä, vaikka paljon mennään maastossakin. Mutta kevyeltä viikolta näytti ja raskaalta tuntui, harmi. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat