Pikkukoira kasvaa

Zade on huomenna 12 viikkoa. Se painaa 10,5 kg, neljässä viikossa painoa on tullut lisää yli neljä kiloa. Jos työaikataulujen sovittelua ei oteta huomioon, kaikki on mennyt todella mukavasti ja jotenkin helposti. Meillähän oli pentu talossa viimeksi vuosi sitten, joten ehkä rutiinit ovat hyvin muistissa, kun ei juurikaan ole tarvinnut hakea sopivia toimintatapoja. Lisäksi kolmen koiran otannalla tuntuu, että narttupentu on urosta helpompi. Toki Jalo oli valtavan toimelias ja aktiivinen, joten osittain on varmasti kysymys persoonallisuuseroista, mutta silti. Ehkäpä myös koiranomistajan mieli on kehittynyt niin, että asioista ei tehdä ongelmaa. Yksinolo sujuu jo hyvin, tosin lähes joka päivä joku tulee jo lounasaikaan kotiin, joten koko työpäivän mittaisia yksinoloja ei ole ollutkaan. Sisäsiisteys on hyvällä mallilla. Tässäkin on mielestäni pientä eroa urosten ja narttujen välillä (vai persoonallisuuseroja nämäkin)? Zade pyytää varmasti ulos, jos on hätä, Jalo saattoi kiireessä tehdä pitkät kävelypissat sisälle vielä vanhempanakin...


Pennun ensimmäiset viikot kotona ovat hauskaa aikaa, kun kaikki on sille uutta. Olemme yrittäneet viedä Zadea mahdollisimman monenlaisiin paikkoihin ja tilanteisiin. Esimerkiksi viime viikonloppuna kävimme asemalla katsomassa lähteviä junia ja busseja, hissi- ja liukuporrasajelulla, parkkihallissa, kauppakeskuksessa sekä kävelemässä erilaisilla ritiläalustoilla. Erilaisiin ihmisiin tutustuminen käy helposti siinä samalla, koska aika usein ihmiset haluavat tulla pentua silittelemään. Saatan myös itse kysyä, saisiko pentu tulla nuuskimaan. Pyrkimys tässä on tietysti se, että Zadesta kasvaisi itsevarma koira, joka on tottunut erilaisiin ympäristöihin, ihmisiin, ääniin, hajuihin jne.

Toisten koirien tapaaminen on ehkä hankalinta, koska lenkillä ei tervehditä vastaantulijoita, ja tottis- ja pelastuskoiratreeneissä keskitytään ainoastaan ohjaajaan. Kuitenkin pennun pitäisi saada tavata monenlaisia ystävällisiä koiria. Onneksi tilaisuuksia järjestyy, kun vähän miettii. Tänään tottistreenien jälkeen Zade pääsi kentän ulkopuolella tutustumaan valkoiseenpaimenkoiraan sekä bokseriin. Molemmat koirat tiedettiin ns. pentuvarmoiksi. Aiemmin olemme käyneet yhteislenkeillä ystävien koirien kanssa sekä tavanneet sattumalta aamulenkillä irti olleen 3 kk ikäisen pennun.


Koiranpennun ottajia muistutetaan monissa paikoissa siitä, että suloisesta pennusta kasvaa pian aikuinen koira, eikä pentua saisi koskaan ottaa harkitsematta elämäntilannetta huolellisesti. Minusta nämä ovat lähinnä lohdullisia toteamuksia: en niinkään ole tästä pentuajasta innoissani, vaan todella odotan sitä, että koira kasvaa niin, että sen voi esimerkiksi ottaa kunnolla lenkille mukaan. Vaikka kyllähän se on aika ihana nytkin.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat