Pentu talossa

Meitä narttuja on nyt täällä kaksi! O'zone Sheherazade ("Zade") tuli kotiin viime keskiviikkona. Tällä kertaa pennun tullessa meillä ei ollut ollenkaan lomaa, kuten viimeksi. Onneksi useimpina työpäivinä on mahdollista ainakin osittaiseen etätyön tekemiseen jommalla kummalla meistä.


Zade on aktiivinen ja iloinen pentu. Uudet asiat ja ihmiset kiinnostavat kovasti. Ruoka maistui yllättävän huonosti ensimmäisinä päivinä, ilmeisesti uuteen ympäristöön tottuminen ottaa nyt enemmän aikaa. Jalon kanssa aloitimme aikanaan jäljestyksen kotiintuloa seuraavana päivänä ja harjoittelu meni alusta lähtien hyvin. Zaden kanssa pitää miettiä vähän tarkemmin: namiruutuun aina mahdollisimman nälkäisenä ja jotain ekstraa, vaikka maksapasteijassa pyöriteltyjä nappuloita. Olen kuitenkin tähän mennessä joka kerta myöhästynyt sen ottamisessa pois ruudusta, välillä se tarkentelee reunoja ja saattaa lähteä siitä huitelemaan muihin puuhiin kesken kaiken. Huono ohjaaja yhdistettynä ei niin motivoituneeseen koiraan ei ole paras yhdistelmä. Tänään auttoi, kun aluksi hieman estin sitä pääsemästä nappuloihin ja vedin sitä pois ruudusta kesken syönnin ja päästin sitten vielä jatkamaan. Ehdin myös viedä Zaden pois ruudusta kesken syönnin. No, katsotaan mitä tästä tulee. Muuten Zadea on helppo kouluttaa. Se hoksaa uudet asiat nopeasti ja tarjoaa niitä herkästi.


Meillä on käynyt paljon vieraita, määrällisesti eniten lapsia. Muussa sosiaalistamisessa ollaan ihan mukavassa vauhdissa. Viikonloppuna kävimme torilla ja kauppakeskuksessa katselemassa vilinää ja nuuskuttelemassa ihmisiä, liukuporrasajelulla ja kävelemässä erilaisilla alustoilla, parhaana löytönä karkea sora. Zade on irti aina kun se on mahdollista. Ensimmäisinä päivinä hihnaa ei tarvittu ollenkaan, mutta nyt uteliaisuuden kasvaessa se on kadulla kytkettynä. Onneksi on syksy, pääsemme kulkemaan päivittäin valoisassa ja pimeässä.

Kaikista tympein asia pennun kouluttamisessa on yksinoloon totuttaminen. Meillä pentu ja aikuinen koira eivät oleskele yhdessä silloin, kun ne ovat keskenään kotona. Aikuinen koira saa olla talossa melko vapaasti, käytännössä se on aina olohuoneessa, josta voi seurata kadun liikennettä. Pentu viettää yksinoloaikansa pentuhuoneessa eli yläkerran pikkuhuoneessa portin takana. Ovia suljetaan vielä siten, että aikuinen koira ei pääse yläkertaan silloin, kun vain koirat ovat kotona. Oman pentuhuoneen idea on se, että tila on rajattu ja riittävän pieni, jolloin pennun on helpompi rauhoittua. Aikuisesta koirasta erillään olo on ensiksikin turvallisuuskysymys: kokoeroa on 25 kg, mutta intoa leikkeihin on yhtä paljon. Ilman valvontaa pennulle voisi käydä huonosti. Toinen syy erillään oloon on se, että pennun on opittava olemaan yksin myös ilman aikuisen koiran tukea.


Yksinoloon totuttaminen aloitettiin kotiintuloa seuraavana päivänä. Pentuhuoneesta on yritetty tehdä mahdollisimman kiva paikka: kaikki ruoka, jota ei anneta jäljellä tai koulutuksen yhteydessä, syödään pentuhuoneessa. Huoneessa on muutama suosikkilelu, eikä niillä leikitä missään muualla. Pentuhuoneessa vietetään aikaa, ja vähitellen pentu on siellä pieniä hetkiä yksin, aina mahdollisimman tyytyväisenä ja väsyneenä, jolloin sillä olisi tilaisuus onnistua rauhoittumaan ja käymään nukkumaan. Ensin Zade opetettiin rauhoittumaan ja nukahtamaan pentuhuoneeseen siten, että etätyöntekijä X naputti läppäriään pentuhuoneessa. Ensimmäiset yksinoloharjoitukset tehtiin ruokailujen yhteydessä niin, että pennun syödessä käytiin välillä portin toisella puolella, alakerrassa jne. Tärkeintä tässä on se, että vinkumisesta portti ei avaudu koskaan, ainoastaan pennun ollessa rauhallinen. Puolen tunnin ja tunnin yksinoloja tehtiin kotiutumisen jälkeisestä viikonlopusta alkaen. Melko paljon kuului protestiääniä silloin, kun olin kotona kuuntelemassa. Maanantaina tulin aamupäivällä töistä kotiin, kun mies oli lähtenyt noin tuntia aiemmin, enkä kuullut pentuhuoneesta mitään ääniä. Zade oli kyllä portilla vastassa, eikä vaikuttanut uniselta, joten en usko, että se on nukkunut. Tässä vaiheessa pyritään pitämään yksinolot melko lyhyinä (1-2 tuntia), kuitenkin päivittäisinä. Yritän muistuttaa itselleni, että Jalon kanssa tämä oli ihan yhtä ärsyttävää, mutta hyvin sekin tottui yksinoloon.

Vanhempi koiramme Olli on suhtautunut pentuun hyvin. Leikkaus ei ole näköjään tehnyt siitä yhtään aiempaa huolehtivaisempaa, vahingossakaan se ei hoida pentua esimerkiksi nuolemalla. Kärsivällisesti Olli suhtautuu kuitenkin Zaden riekkumiseen ja jopa leikittää pentua välillä. Ulos ei koiria voi vielä yhtä aikaa päästää, koska Olli ei ymmärrä laskea pihaleikkivauhtia pikkupennulle sopivaksi. Pentu saa paljon huomiota omalta väeltä ja vierailta, joten yritän vähän nähdä vaivaa, jotta pääsisimme vanhemman koiran kanssa päivittäin jäljestämään tai treenaamaan muuten.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat