Siirry pääsisältöön

Pentu talossa

Meitä narttuja on nyt täällä kaksi! O'zone Sheherazade ("Zade") tuli kotiin viime keskiviikkona. Tällä kertaa pennun tullessa meillä ei ollut ollenkaan lomaa, kuten viimeksi. Onneksi useimpina työpäivinä on mahdollista ainakin osittaiseen etätyön tekemiseen jommalla kummalla meistä.


Zade on aktiivinen ja iloinen pentu. Uudet asiat ja ihmiset kiinnostavat kovasti. Ruoka maistui yllättävän huonosti ensimmäisinä päivinä, ilmeisesti uuteen ympäristöön tottuminen ottaa nyt enemmän aikaa. Jalon kanssa aloitimme aikanaan jäljestyksen kotiintuloa seuraavana päivänä ja harjoittelu meni alusta lähtien hyvin. Zaden kanssa pitää miettiä vähän tarkemmin: namiruutuun aina mahdollisimman nälkäisenä ja jotain ekstraa, vaikka maksapasteijassa pyöriteltyjä nappuloita. Olen kuitenkin tähän mennessä joka kerta myöhästynyt sen ottamisessa pois ruudusta, välillä se tarkentelee reunoja ja saattaa lähteä siitä huitelemaan muihin puuhiin kesken kaiken. Huono ohjaaja yhdistettynä ei niin motivoituneeseen koiraan ei ole paras yhdistelmä. Tänään auttoi, kun aluksi hieman estin sitä pääsemästä nappuloihin ja vedin sitä pois ruudusta kesken syönnin ja päästin sitten vielä jatkamaan. Ehdin myös viedä Zaden pois ruudusta kesken syönnin. No, katsotaan mitä tästä tulee. Muuten Zadea on helppo kouluttaa. Se hoksaa uudet asiat nopeasti ja tarjoaa niitä herkästi.


Meillä on käynyt paljon vieraita, määrällisesti eniten lapsia. Muussa sosiaalistamisessa ollaan ihan mukavassa vauhdissa. Viikonloppuna kävimme torilla ja kauppakeskuksessa katselemassa vilinää ja nuuskuttelemassa ihmisiä, liukuporrasajelulla ja kävelemässä erilaisilla alustoilla, parhaana löytönä karkea sora. Zade on irti aina kun se on mahdollista. Ensimmäisinä päivinä hihnaa ei tarvittu ollenkaan, mutta nyt uteliaisuuden kasvaessa se on kadulla kytkettynä. Onneksi on syksy, pääsemme kulkemaan päivittäin valoisassa ja pimeässä.

Kaikista tympein asia pennun kouluttamisessa on yksinoloon totuttaminen. Meillä pentu ja aikuinen koira eivät oleskele yhdessä silloin, kun ne ovat keskenään kotona. Aikuinen koira saa olla talossa melko vapaasti, käytännössä se on aina olohuoneessa, josta voi seurata kadun liikennettä. Pentu viettää yksinoloaikansa pentuhuoneessa eli yläkerran pikkuhuoneessa portin takana. Ovia suljetaan vielä siten, että aikuinen koira ei pääse yläkertaan silloin, kun vain koirat ovat kotona. Oman pentuhuoneen idea on se, että tila on rajattu ja riittävän pieni, jolloin pennun on helpompi rauhoittua. Aikuisesta koirasta erillään olo on ensiksikin turvallisuuskysymys: kokoeroa on 25 kg, mutta intoa leikkeihin on yhtä paljon. Ilman valvontaa pennulle voisi käydä huonosti. Toinen syy erillään oloon on se, että pennun on opittava olemaan yksin myös ilman aikuisen koiran tukea.


Yksinoloon totuttaminen aloitettiin kotiintuloa seuraavana päivänä. Pentuhuoneesta on yritetty tehdä mahdollisimman kiva paikka: kaikki ruoka, jota ei anneta jäljellä tai koulutuksen yhteydessä, syödään pentuhuoneessa. Huoneessa on muutama suosikkilelu, eikä niillä leikitä missään muualla. Pentuhuoneessa vietetään aikaa, ja vähitellen pentu on siellä pieniä hetkiä yksin, aina mahdollisimman tyytyväisenä ja väsyneenä, jolloin sillä olisi tilaisuus onnistua rauhoittumaan ja käymään nukkumaan. Ensin Zade opetettiin rauhoittumaan ja nukahtamaan pentuhuoneeseen siten, että etätyöntekijä X naputti läppäriään pentuhuoneessa. Ensimmäiset yksinoloharjoitukset tehtiin ruokailujen yhteydessä niin, että pennun syödessä käytiin välillä portin toisella puolella, alakerrassa jne. Tärkeintä tässä on se, että vinkumisesta portti ei avaudu koskaan, ainoastaan pennun ollessa rauhallinen. Puolen tunnin ja tunnin yksinoloja tehtiin kotiutumisen jälkeisestä viikonlopusta alkaen. Melko paljon kuului protestiääniä silloin, kun olin kotona kuuntelemassa. Maanantaina tulin aamupäivällä töistä kotiin, kun mies oli lähtenyt noin tuntia aiemmin, enkä kuullut pentuhuoneesta mitään ääniä. Zade oli kyllä portilla vastassa, eikä vaikuttanut uniselta, joten en usko, että se on nukkunut. Tässä vaiheessa pyritään pitämään yksinolot melko lyhyinä (1-2 tuntia), kuitenkin päivittäisinä. Yritän muistuttaa itselleni, että Jalon kanssa tämä oli ihan yhtä ärsyttävää, mutta hyvin sekin tottui yksinoloon.

Vanhempi koiramme Olli on suhtautunut pentuun hyvin. Leikkaus ei ole näköjään tehnyt siitä yhtään aiempaa huolehtivaisempaa, vahingossakaan se ei hoida pentua esimerkiksi nuolemalla. Kärsivällisesti Olli suhtautuu kuitenkin Zaden riekkumiseen ja jopa leikittää pentua välillä. Ulos ei koiria voi vielä yhtä aikaa päästää, koska Olli ei ymmärrä laskea pihaleikkivauhtia pikkupennulle sopivaksi. Pentu saa paljon huomiota omalta väeltä ja vierailta, joten yritän vähän nähdä vaivaa, jotta pääsisimme vanhemman koiran kanssa päivittäin jäljestämään tai treenaamaan muuten.

Kommentit

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Uudenvuodenjuoksu: uuden harjoituskauden alku

Vuoden viimeinen päivä päätti vuoden 2018 juoksut ja samalla aloitti maratonharjoittelun kevättä varten. Takana on taas onnistunut, ehjä juoksuvuosi. Terveydestä olen tosi kiitollinen; koko vuosi on sujunut ilman harjoittelutaukoja, suunniteltuja kevyitä jaksoja toki on ollut. Tuloksellisesti vuoden kohokohtana oli uusi maratonennätys 3:43:57 lokakuussa Vantaalla. Maratonenkka on parantunut nyt useana peräkkäisenä vuotena, hieman meinaa nälkä kasvaa syödessä. Menneenä vuonna juoksin maratonin myös keväällä Helsingissä. Paljon jäi myös muita hauskoja muistoja vuodesta, erityisesti taputan itseäni selkään rohkeudesta lähteä kovempien juoksijoiden mukaan juoksemaan maantieviestejä Karhu-viestiin ja Kymijokiviestiin. Kisareissut olivat tosi kivoja.

Vuonna 2018 juoksukilometrejä kertyi 2659, josta poluilla 74 km ja matolla 27 km. Tänä vuonna en juossut yhdessäkään polkukisassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin harjoittelin Vaarojen Maratonille ja juoksin poluilla melkein 450 km. Juoksuun …

Maratonharjoittelu, viikko 1

Loppuvuoden päämäärättömän hölkkäilyn jälkeen on taas ihanaa päästä harjoittelemaan kunnolla. Juoksen maratonin 19. toukokuuta Kööpenhaminassa, ja harjoittelu on käynnistynyt vuodenvaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla juoksua kertyi 65,5 km. Crossfit-treenejä tein kaksi, lisäksi tunti kehonhuoltoa.


Maanantaina, uudenvuodenaattona juoksin Mikkelin uudenvuodenjuoksussa. Ok juoksu, jossa ensimmäinen kierros helpon tuntuisesti (4'45 min/km) ja toinen erityisesti viimeisen kilometrin hidastumisen vuoksi vaikeampi (4'51 min/km). Kisasta enemmän tuolla.
   MK 5,5 km 0:26'23, 4'48 min/km + verkat yht. 14,15 km

Tiistaina palauttelupäivä. Kevyt lenkki, jossa ensimmäiset 4 km koirien kanssa, loput yksin. Tosi lumiset, auraamattomat tiet hidastivat vauhtia ja laskivat koirien motivaatiota. Edellisen päivän kisailu tuntui jaloissa, kevyt juoksu teki tosi hyvää.
   PK1 8,42 km, 1:01'27, 7'17 min/km, keskisyke 116

Keskiviikkoaamuna juoksimme koirien kanssa kevyen puolituntisen.
Il…

Maratontreeni, viikko 2

Kova viikko 2/2. Viime viikon tapaan harjoittelu sujui hyvin. Viikonloppuna olo oli jo jonkin verran väsynyt, mutta ensi viikko onkin sitten reilusti kevyempi. Tällä viikolla juoksua 72,7 km, crossfit-harjoituksia kaksi.


Maanantaina palauttava aamulenkki koirien kanssa.
   PK1 5,06 km, 0:38'14, 7'33 min/km

Myös tiistaina oli niin mukavan lauhaa, että lenkitin koirat aamulla hölkäten. Päivän varsinaisena treeninä tasavauhtinen reipas. Tavoitevauhtina oli maratonvauhti tai hieman sitä reippaampi, pituus 8 km. Alkuverkassa koiran kanssa tuntui, että vauhtiin voi olla vaikea päästä, mutta se löytyikin helposti ja tuntui sopivan napakalta loppuun saakka. Pito ei ollut aivan optimaalinen lumisilla teillä.
   PK1 3,89 km, 0:29'10, 7'29 min/km, keskisyke 117
   VK2 8 km, 0:41'19, 5'09 min/km, keskisyke 151, max 165 + verkat 4,34 km

Keskiviikkoiltaan sain mahdutettua kaksi harjoitusta. Ensin kävin crossfitissä, jossa tehtiin maastavetoja perusvoimaharjoituksena 5 x 10 toi…