Enkkajuoksu Joutsenon maratonilla

Joutsenon maratonin lähdössä jännitti. Kaksi edellistä maratonia on mennyt pieleen vatsaongelmien vuoksi, joten halusin todella saada tehtyä onnistuneen juoksun. Arvioin kuntoni siten, että onnistunut juoksu tarkoittaisi ennätystä joka tapauksessa: tähän mennessä paras aikani 4:14 alittuisi jo silloin, kun keskivauhti olisi jonkin verran alle 6 min/km. Yksi tuttu ultramaratoonari tavoittelisi tasaisella vauhdilla neljän tunnin alitusta, joten päätin yrittää olla kadottamatta häntä näkyvistä. Jos pysyisin "jänikseni" perässä, pääsisin hyvään aikaan.

Eka kymppi oli vaikea. Yritin pitää vauhdin kohtuullisena siten, että se ei olisi liian paljon tavoitevauhtia (5:40) hitaampaa, mutta samalla kuulostelin, mikä on vatsan suhtautuminen päivän koitokseen, se ei ollut paras mahdollinen. Päätin syödä mahdollisimman vähän: yksi geeli kierrosta kohti (kolmen kierroksen kisa) ja loppuenergia glukoosipastilleista, ei lainkaan urheilujuomaa. Etenin varovaisesti ja yritin saada konetta käyntiin. Kympin väliaika 0:58:14, vauhti 5:53/km.

Kun 10 km tuli täyteen, alkoi helpottaa. Tuttu vauhti löytyi ja juoksu alkoi sujua. Ekalla kierroksella oli seuraa puolimaratonin juoksijoista, mutta toisen kierroksen juoksin yksin ("jäniskin" oli tietysti jo mennyt menojaan). Mutta eipä yksin juoksentelu haitannut. Hienosti kulki, ja kannustus oli hyvää. Pidin vauhdin suunnitellussa siitä huolimatta, että eka kierros oli hidas. Vauhdin kiriminen liian kovaksi 15-30 km välillä olisi todennäköisesti kostautunut lopussa, enkä halunnut pilata ennätysjuoksuani. Väliaika puolivälissä noin 1:57.

Viimeisellä kierroksella kolmenkympin kohdalla tuli vaikea hetki. Oikeassa jalassa polvea tukevat lihakset alkoivat selvästi väsyä. En tiedä johtuivatko polvivaivat ultra boosteista, jotka olivat ensimmäistä kertaa maratonilla jalassa, vai siitä, että en ole polvijumppaa viime aikoina tehnyt. Vauhdinpito vaikeutui, mutta onneksi vain hieman. Ensimmäisen hitaan kierroksen vuoksi neljän tunnin alitus olisi vaatinut vauhdikkaan viimeisen kierroksen, mutta oli selvää, että vauhti tulisi ennemminkin hidastumaan. Onneksi juoksu tuntui kuitenkin edelleen hyvältä. Maratonille tyypilliseen tapaan kolotukset tulevat ja menevät: polvissa ei ollut mitään tuntemuksia enää 35 km kohdalla. Etenin mielestäni reippaasti, vaikka todellisuudessa vauhti oli tavoitevauhtia hitaampaa (30-40 km 5:53/km). Voimia kuitenkin riitti. Saavutin "jänikseni" 8 km ennen maalia, samoin muutaman muun uupuneen. Sain paljon kannustusta. Kun kuulee kymmenkunta kertaa, että näyttääpä meno kevyeltä, niin siihen alkaa uskoa itsekin. Joutsenon reitillä on aivan ihana viimeinen kilometri: paluu takaisin urheilutalolle on pelkkää loivaa alamäkeä. Jos meinaa ennätysajan kanssa tehdä tiukkaa lopussa, niin Joutsenossa se on helppo kääntää voitoksi. Suhteellisen hyvävoimaisena ylitin siis maaliviivan ajassa 4:02:53. Pikkumaratonilla se riitti naisten yleisen sarjan kolmanteen sijaan. Ja voi miten huonoa tuuria: olisin päässyt aivan upean juoksun (2:33:24) tehneen Alisa Vainion kanssa podiumille, mutta olin vielä pukuhuoneessa, kun palkinnot jaettiin. Haha, voi olla, että tämä tilaisuus ei toistu. :)

Vauhdin muutokset näkyvät kierrosajoista.

Ei siis vatsaongelmia tällä kertaa. Luulen, että minimieväillä juokseminen oli oikea ratkaisu. Laskennallinen hiilihydraatintarve on yksi gramma painokiloa kohti tunnissa. Tällä kertaa mentiin huomattavasti vähemmällä.

Juoksun onnistumiseen vaikutti varmasti myös viileä sää sekä tasainen reitti. Lämmintä oli noin 16 astetta, lopussa tuli muutama pisara vettä. Tuuli oli kohtalainen, mutta oikeastaan se vain viilensi mukavasti, eikä tuntunut hidastavan. Joutsenon reitti on todella tasainen. Kolmen kierroksen kisana se on psykologisesti helpompi juosta kuin neljän kierroksen kisa, kun kahden kierroksen jälkeen voi jättää vaikean kolmannen väliin ja lähteä suoraan viimeiselle...


Mahtava, helpottunut olo. Tutut "ei enää koskaan" -fiilikset alkavat hälvetä ajatuksista, kuitenkaan tälle vuodelle ei enää toista maratonia, tuskin puolikastakaan. Syksylle suunnitteilla ainakin vähän punttitreeniä, koska selkä kipeytyi juostessa. Mutta nyt nautiskellaan onnistumisen tunteesta.

Kommentit

  1. Vastaukset
    1. Kiitokset! Aika tuntuu nyt vähemmän tärkeältä, onneksi pääsin kunnialla maaliin. :)

      Poista
  2. Vauu :)! Upea onnistuminen!! Onnea onnea!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti! :) Onnistuminen on kivaa, varsinkin, kun välillä epäonnistuu. :D

      Poista
  3. Tuleva valmentajasi20. syyskuuta 2015 klo 18.25

    Hyvä analyysi kisasta ja omasta suoriutumisesta. "Oikean" urheilijan ainesta,kun osaa analysoida tekemistään hyvin. Silti jotenkin uskon, että enemmällä energialla kisan aikana jaksaisit paremmin. Sitä pitää edelleen myös reenata. Alisa taisi mainita siut ylen jutussa. Kommentoi,että muut mitalistit oli vielä suihkussa palkintojenjaon aikaan ;) Hän ite oli käynyt mutkan jo kotona! Hih!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, toiseksi tullut juoksi 3:58:xx eli saatettiinkin olla just vaihtamassa kamppeita yhtä aikaa. :) Oli kiva, kun oli osittain edestakainen reitti, niin näin Alisankin useampaan kertaan. Aika helpon näköistä menoa! Luulen minäkin myös, että lisäenergia tekisi hyvää, mutta oli pakko vetää niin, ettei käy perinteisesti. Ja todellakin, sitä pitää reenata. Toinen, mikä pitäs saada kuntoon, on tuo "lämmittelykierroksen" pituus. Jos kymmenen kilsaa hakee vauhtia, niin se on aika pitkään. Tosin viimesellä kympillä väsytti todella, joten ei olisi välttämättä parantanut aikaa kuitenkaan, vaikka olisikin päässyt tavoitevauhtiin aiemmin.

      Poista
  4. Hyvä hyvä, onnittelut :) Koska tulit noin hyvävointisen maaliin, niin ensi kerralla menee sitten 4h rikki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! :) Joo, toivotaan, että menee. Täytyy yrittää olla sen verran paremmassa kunnossa, että ei olisi ihan minuuttipeliä. Neljän tunnin nurkille pääseminen oli kyllä itelle iso juttu, joten tässä vaiheessa hyvä näin. :)

      Poista
  5. Onnittelut hienosta juoksusta ja ennätyksestä! :) Tuollainen kisa olisikin ihan huippu, siis että lopussa olisi vielä voimia. Ite vedän aina alun liian kovaa tai muuten vaan itseni niin piippuun että vikat kilometrit on täyttä tuskaa ja maaliin ei todellakaan saavuta täysvoimaisena :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Kyllä se vauhti selvästi hidastui, mutta enpä muista, että olisin aiemmin juossut noin hyvin voimin maaliin. Ja taitaa olla ensimmäinen kerta, kun kaikki kynnet pysyvät varpaissa, eikä tullut hiertymiä tai mitään, eli jaksamista on ollut sen verran, että juoksuasento ja -tekniikka ei ole hajonnut viimeisillä kilometreillä. Vaikka en pystynyt pitämään suunniteltua vauhtia viimeisellä kympillä, niin väsymys pysyi tavallaan hallinnassa paremmin kuin aiemmiin.

      Poista
  6. Onnittelut hienosta juoksusta!:):)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat