Viikko kastroinnista, koirani muuttuu

Ollin kastroinnista on nyt kulunut viikko. Vaikutukset alkavat näkyä, eikä toistaiseksi ole tullut esille sellaisia muutoksia, jotka olisivat meidän mielestämme negatiivisia. Leikkaushaava on siistissä kunnossa, eikä se eritä. Huomasin kuitenkin, että yksi sulavan tikin pää tulee ulos haavasta, joten desinfioin pinsetit ja sakset, venytin tikkiä ja leikkasin sen pois. Toivottavasti pieni reikä haavassa menee pian kiinni.

Syy kastroinnille oli koiran aikaisemmat eturauhasvaivat. Oletettiin, että mahdollisesti meille myöhemmin otettavan narttukoiran juoksut tulisivat aiheuttamaan eturauhasvaivoja tälle koiralle. Leikkauspäätös oli tavallaan jo olemassa, mutta ajankohtaa pyöriteltiin: nyt vai vasta sitten, kun on joskus nähty ne nartun ensimmäiset juoksut. Kuitenkin Ollin käytös hoitopaikassa oli mennyt pikkuisen liikaa äijäilyn puolelle, joten päätin leikkuuttaa koiran vielä kesälomani aikana.


Mukavin muutos Ollissa on ruokahalun lisääntyminen. Dalmatiankoirat ovat tavallisesti ahneita, mutta joillakin uroksilla esiintyy nirsoilua, ja tällainen nirsoilija meidän koiramme on ollut. Olli on pitänyt välillä paastopäiviä tai syönyt hyvin vähän. Tästä syystä Ollin paino on suurin piirtein samaa luokkaa kuin dallunartuilla, junioriuroksemme meni reilusti alle vuosikkaana Ollista painossa ohi. Kastrointipäivänä Ollilla oli takana (ilmeisesti näyttelystä johtuva) pieni paasto sekä leikkauksen takia poisjätetty aamuruoka: melkein itketti sanoa koiran paino lääkitystä varten, kun se oli vain 28,5 kg.

Kuivahkon ulkonäön lisäksi ruokahaluttomuus on aiheuttanut jonkin verran haasteita koulutuksessa. Ollin koulutuksessa on opittu kantapään kautta se, että jos sen mielentila ei ole oikea, ei treenaus kannata ollenkaan. Olli palkkaantuu leikistä vain hieman, ruualla palkkaus toimii silloin, kun sen motivaatio harjoitteluun on sopiva ja kun harjoitusta ei venytetä liian pitkäksi. Pelastushaku on Ollin mielestä niin kivaa, että siihen se syttyy kyllä heti, kun liivit laitetaan päälle, mutta tottiksessa on ollut vähän niin ja näin. Jäljestys on ollut ihan ok hommaa, mutta loppupalkka ei useinkaan ole kiinnostanut. Ja nyt: ruokapalkka on jotain aivan mahtavaa. Kävelylenkillä Olli tarjoaa oma-alotteisesti seuraamista, jos vaikka taskusta sattuisi löytymään jotain syötävää. "Turhat" temput, kuten esineiden kiertäminen, ovat nekin alkaneet kiinnostaa, kun niistä saa makkaraa. Jäljestyksessä loppupalkka kiinnostaa todella, Olli raapii palkkarasioita auki, mikä on jotain aivan uutta (täytyy selvästi opettaa rauhoittumaan palkalle). Haasteellisesti palkattavien koirien kanssa ohjaajalla täytyy olla koiranlukutaitoa ja kekseliäisyyttä. Leikkauksen myötä me olemme aivan selvästi saaneet oikopolun parempaan treenaukseen. Nähtäväksi jää, millä tavalla leikkaus vaikuttaa hakutreeneihin, erityisesti pitkäkestoisempiin harjoituksiin. Kestävyyskunto riittää kyllä, mutta onko leikatun uroksen motivaatio pitkissä harjoituksissa vähintään yhtä hyvä kuin leikkaamattomalla koiralla? Ollille ei olla vielä pitkää hakutreeniä (tunnista ylöspäin) tehty, kun olemme kasvattaneet maalimiesmotivaatiota, joten valitettavasti vertailukohta tulevaisuutta varten puuttuu.


Ulkona merkkailu on vähenemässä. Teemme kävelylenkkejä vaihtelevasti niin, että koira on hihnassa tai fleksissä. Hihnassa mennään kävelyttäjän vauhtia ja pysähdykset ovat lyhyempiä ja niitä sallitaan harvemmin. Fleksissä koira pääsee etenemään enemmän omaa vauhtiaan, pysähtelemään enemmän ja viipymään pysähdyksissä. Fleksilenkeillä muutos on nähtävissä. Merkkailuväli on harventunut, vähän on mielestäni laskenut myös haistelun intensiteetti, mutta yllättävästi koiralla on nyt tapana tarkennella joitakin hajuja älyttömän kauan. Se nuuskii ja tuntuu selvittävän todella tarkkaan, mistä on kysymys. Jos aiempi kävelylenkki alueella, jossa kulkee paljon koiria, on mennyt suunnilleen näin:

nopea haistelu -> merkkaus -> kiireesti eteenpäin -> nopea haistelu -> merkkaus -> kiireesti eteenpäin... 

Niin nyt eteneminen menee jotenkin näin:

eteenpäin -> haistelu -> merkkaus -> eteenpäin -> eteenpäin -> eteenpäin -> haistelu, erittäin tarkka haistelu -> eteenpäin -> haistelu -> eteenpäin -> haistelu -> merkkaus.

Eli hajut kiinnostavat, mutta niitä kaikkia ei ole pakko enää merkata, ja aikaisempi "kiire" seuraaville hajuille on jäänyt pois. Lisäksi jotkut hajut täytyy selvittää nyt todella tarkkaan. En tiedä mistä tämä johtuu ja onko muutos pysyvä, nopeastihan koiran opettaisi pois pitkästä haistelusta, mutta minua kiinnostaa nyt nämä muutokset käytöksessä, eikä meillä kävelylenkeillä ole niin kiire, etteikö siinä ehtisi muutamaa pitempää pysähdystä tehdä. Juoksulenkkejä olemme tehneet leikkauksen jälkeen vasta kaksi, niissä en ole huomannut suurta muutosta, kun pysähtelyt ovat niissä aiemminkin jo olleet rajoitetumpia kuin kävellessä.

Koirien ohituksissa Olli on mielestäni vähän rennompi. Ohitukset ovat vaatineet meiltä aina vähän tarkkuutta. Vastaantulevasta koirasta riippuen Olli tarvitsee onnistuneeseen ohittamiseen tilaa enemmän tai vähemmän. Onnistunut ohitus on joko kontaktissa ohittamista tai "ei tässä tilanteessa ole mitään erikoista" -ohittamista. Vastaantulevien urosten pullisteluista Olli provosoituu, samoin se itse haastaa uroksia, jos ei sitä ota ajoissa kontaktiin ja huolehdi riittävästä etäisyydestä. Rähisevälle vastaantulijalle ärähtämisestä palautuminen on aikaisemmin vienyt enemmän aikaa kuin nyt. Jos olemme ohittaneet liian läheltä ns. hankalasti ohitettavan koiran, on Olli nostanut omat kierrokset sen verran ylös, että kontakti on ollut vaikea saada edes ohituksen jälkeen. Nyt koira ei ilmeisesti saa itseään enää niin kiihtyneeksi, koska napakalla kieltämisellä se lopettaa ei-toivotun toiminnan. Tämä on tietysti hyvä muutos. Yksi hauska ohitus kuvaa koiran nykyistä mielentilaa melko hyvin: Ohitimme pienen koiran rauhallisesti löysällä hihnalla. Olin tyytyväinen ja päätin kehua koiraa hyvästä ohituksesta (vaikkakin vasta ohituksen jälkeen, halusin ohituksessa katsoa, miten sen kantti kestää ilman tukea) ja välittömästi kehun jälkeen Olli otti nauruilmeen naamalle, alkoi juosta ympyrää ja antaa hyppypusuja naamalle. En tiedä miksi kehu, ei edes kovin innostava kehu, sai sen noin riehumaan, mutta rentoa leikkisyyttä koirassa tosiaan nyt on.

Koiran käyttäytyminen ohitustilanteissa on ihan puhtaasti koulutuskysymys, ja ongelmissa saa kyllä katsoa peiliin. Meillä on tehty töitä ohitusten kanssa, mutta silti ei varmaa ohittajaa ole Ollista saatu. Koulutuskentällä ohittamiset sujuu, mutta koira tietää kyllä milloin ollaan koulussa ja milloin vapaalla... Varautuneisuuteen ohittamistilanteissa saattaa Ollin kohdalla vaikuttaa pari tilannetta, joissa irti ollut koira on tullut päälle, eli se tietää, että kohtaamisissa saattaa käydä niinkin. Pidän kuitenkin todennäköisempänä sitä, että Olli on uros, jonka mielestä muut urokset ovat olleet uhka sen lisääntymishaaveille. Uskon, että ohitukset helpottuvat pysyvästi, kun tähän Ollin uuteen identiteettiin lisätään kouluttajan tiukka linja (ja jälkimmäisen puuttumisesta on kiinni, jos epäonnistumme).


Kotona Olli on oma rauhallinen itsensä, ehkä vähän leikkisämpi kuin ennen leikkausta. Jos leikillä palkkautuminen on nousussa, on sekin treenauksen vuoksi hieno juttu. Leikkipalkalla voidaan nostaa koiran toimintavirettä tai päättää treeni hyvään leikkiin, jolloin siitä jää seuraavaa kertaa varten hyvä mieli. En usko, että Ollista tulee koskaan puhtaasti leikillä palkattava, ruoka vaikuttaa olevan kuitenkin yleensä se paras palkka.

Tässä vaiheessa, kuitenkin vasta viikko leikkauksen jälkeen, sanoisin, että koira on rennompi, leikkisämpi, kontaktinhakuisempi ja ahneempi ruualle.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat