Pientä väsymystä viikolla 34

Jonkin verran on ollut säpinää menneellä viikolla ja meinaa vieläkin olla vähän hankaluuksia ottaa arkirytmistä kiinni. Päivät ovat vauhdikkaita ja hauskoja, mutta juoksemiselle liian lyhyet yöunet ja jatkuva tohina ei tee hyvää. Mutta minkäs teet, nelihenkisen aktiivisen perheen arkea eletään. Viikkoon mahtui kaksi onnistunutta harjoitusta ja pari kevyttä lenkkiä. Viikon kilsat 48,81 km, johon sisältyy tiistain kevyempi, osittain kävellen tehty lenkki.

ma:
ti: PK 4,71 km (kevyt juoksu/kävely)
ke: VK- 14,85 km
to:
pe: PK 8,16 km
la:
su: PK 21,09 km

Tiistaina lähdin koiran kanssa poluille. Tehtiin vähän kevyempi hölkkä- ja kävelylenkki, koska oli kuuma päivä ja koira oli koko ajan kiinni. Lepopäivän jälkeiseksi lenkiksi turhan kevyt, mutta aikataulujen vuoksi koiran ulkoilutus ja oma lenkki sopivat tuohon saumaan.

Keskiviikkon lenkki oli maratonvauhtinen 14,8 km. Vanhempi poika pyöräili mukana ensimmäiset 8 km, loppulenkki yksin. Vauhti oli hyvä 5:39/km ja juoksu taas niin kivaa. Tällä lenkillä ensimmäistä kertaa jalassa kompressiotrikoot, joihin olen totaalisen tykästynyt.


Torstaina olimme Ollin kanssa illan jälkitreeneissä. Huono treeni, koira keskittyminen oli ihan muualla kuin jäljellä. En arvannut Ollin ottavan niin voimakkaasti häiriötä nuoren uroksen jäljestä, joka ajettiin melko lähellä ennen Ollin harjoitusta. Edellisenä päivänä oli sattunut harmillinen juttu, kun omistajaltaan irti päässyt koira juoksi rähinällä Olliin kiinni, joten se taisi olla vielä vähän varpaillaan siitä yhteenotosta. Suunnittelin jäljestyksen päälle pk-lenkkiä, kunhan lapset olisivat nukkumassa, mutta pitikin siirtyä hetkeksi firman palvelukseen, joten lenkki jäi tekemättä. Perjantaina sitten perus-pk 8,16 km. Oli tarkoitus tehdä mäkivetoja lenkin loppuun, mutta enpä yhtään jaksanut.

Lauantaina aamupäivällä miehellä oli pelejä, joten heräsimme ns. arkiaikaan, vaikka minä olisin kyllä tarvinnut enemmän unta. Olin väsynyt koko lauantain, ja koska en malttanut ottaa päiväunia, menin illalla unille vähän aikaisemmin, enkä yrittänyt väsyneenä paikata huonoa lenkkiviikkoa.

Sunnuntain pitkälle saatiin korkeat riskikertoimet. Lähdettiin aikaisen herätyksen jälkeen päiväksi Jyväskylään junnujalkapalloturnaukseen. Oli hieno ja aurinkoinen päivä, ehdittiin vielä kyläänkin pelien jälkeen. Pitkälle lähdinkin vasta kahdeksan aikoihin illalla. Lämpötila oli tuohon aikaan selvästi viilenemään päin, joten otin koiran mukaan koko lenkille (21 km). Puolivälissä Ollilla oli juomatauko, se ei mielellään juo juomapullovettä, joten käytiin rannassa. Minäkin olin reippaana tyttönä ottanut vettä mukaan, jotta tottuisin juomiseen. Olipa huonojen aavistusten vastaisesti kiva lenkki! Ei väsymyksestä tietoakaan. Välillä juostiin noin 5 km rauhallisella metsätiellä, jossa päästin Ollin vapaaksi ottamaan muutaman spurtin. Tunnelma oli kohdillaan, kun auringon laskettua järven päälle alkoi nousta usvaa. Sunnuntai-illan hämärässä ei juuri muita kulkijoita ollut. Olin pitkän lenkin hurmoksessa aivan liikuttunut siitä, että sain juosta parhaan lenkkikaverin kanssa niin mahtavassa ilmassa ja hiljaisuudessa. Vauhti hyvin kevyt 6:41/km, jonkin verran koiran pysähtelyt kaupunkialueella hidastivat. Talvella pitkät lenkit ovat kaikista raskaimpia, jos ne jättää sunnuntai-iltaan. Nyt elokuussa olen juossut useamman onnistuneen pitkän melko myöhäänkin illalla. Lämpötilan lasku ja hämärän tulo tekevät pitkistä tunnelmaltaan aivan spesiaaleja juuri elokuussa.

Minulla on kiikarissa Joutsenon maraton 19.9., joten pari viikkoa olisi vielä hyvää treeniaikaa. Vähän enemmän unta tuleville päiville, niin hyvä tulee.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat