Marjakarhun juoksuviikko 31

Tällä viikolla oli hankala motivoitua lenkkeilyyn. Koira piti leikkauksen vuoksi lenkittää rauhallisesti hihnassa, joten paljon on kävelty, kävelty ja kävelty. Toinen asia, joka vei lenkkeilyaikaa, on marjastus. Nyt on kyllä marjahullun unelmavuosi! Onneksi metsässä alkaa hämärtää illalla jo kymmenen aikaan, niin sieltä on pakko lähteä kotiin.


Lenkkiviikko oli vähän turhan loppuviikkopainotteinen:

ma:
ti: PK 8,42 km
ke:
to: VK- 15,99 km
pe: PK 6,37 km
la: PK 9,48 km, sis. 10 x 80 m mäkivetoja
su: PK 14,58 km

Juoksua 54,84 km. Torstaina maratonvauhtinen 16 km reitillä, jolla on jonkin verran mäkiä. Lenkin alkuosa kevyemmin, loppu vähän reippaammin. Rasitus tuntui sopivalta, taas "parhaalta vauhdilta", keskivauhti 5:41/km.

Perjantaina otin koiran mukaan juoksemaan. Ajattelin, etteivät ravin liikeradat poikkea käynnistä niin merkittävästi, että siitä olisi leikkaushaavalle jotain haittaa. Tihuutti vähän vettä, mutta olipa minulla mukanani onnellinen koira! Selvästi se oli kaivannut vähän reippaampaa liikuntaa. Hienoa päästä ensi viikolla juoksuttamaan sitä vapaana. Itselläni ei ollut paras meno perjantaisella lenkillä, siksi aiottua lyhyempi lenkki (6,4 km).

Lauantaina suunnittelin tekeväni pitkästä aikaa kilsan tai parin kilsan vetoja. Ruskeasilmäinen potilas vakuutti kuitenkin herkällä katseellaan olevansa ihan juoksukunnossa, joten lähdettiin sitten yhdessä kevyelle lenkille, jonka jälkeen kävin tekemässä lähimäessä mäkivetoja, enpä ole niitäkään tehnyt aikoihin. 10 vetoa loivaan ylämäkeen, yhden vedon pituus 80 metriä. Palautuksena kävely alas. Syke jää lyhyen palautuksen jälkeen koholle, jolloin harjoituksen loppuvaiheessa alkaa jo väsymys tuntua.

Sunnuntaina pitkän lenkin virkaa sai toimittaa puolitoistatuntinen kevyt lenkki. Tärkeimpien harjoitusten painottuminen loppuviikkoon ei lupaa hyvää sunnuntain pitkälle lenkille, mutta kahtena edellisenä viikkona olin juossut onnistuneet pitkät, joten väliviikko ei haittaa mitään. Tein lenkin vasta illalla ja 14,5 km sai jalat uupuneemmaksi kuin mitä luulisi, ehkä oli oikea ratkaisu lopettaa tämä viikko puolipitkään.

Ennen sunnuntain lenkkiä kävin pallinpoistopotilaan kanssa pelastuskoiraharjoituksissa. Koiraa ei saisi vielä pitää vapaana leikkaushaavan vuoksi, joten päätin melko vähäisestä jäljestyskokemuksesta huolimatta tehdä Ollille haun sijasta jälkiharjoituksen. Koiralle tehtiin kaksi noin sadan metrin jälkeä, joiden päässä oli palkkarasiat (HK:n sinistä). Askelpituus tavallista lyhyempi. Jäljestyksessä meillä on ollut ongelmana se, ettei loppupalkka kiinnosta Ollia juuri ollenkaan, se ei pysähdy rasialle, eikä kaikkina päivinä toimivia huippunameja ole olemassakaan. Silti päätin kokeilla päivän kuntoa, koska koira piti nyt pitää kytkettynä, ja onneksi kokeilin. Pientä haparointia jäljellä, välillä onneksi hyvääkin jäljestämistä. Välillä vaikutti siltä, että Olli olisi halunnut päästä tekemään hakua, mutta se palasi tai palautettiin muutaman kerran jäljelle. Ja palkkarasiat olivatkin nyt ihan huippuja! Ilmeisesti kastroinnin sivutuotteena tuleva lisääntynyt ruokahalu aiheuttaa sen, että meillä onkin nyt aina toimiva palkka eli ruoka. Samanlaisia elkeitä oli näkyvissä, kun kävimme aamulenkillä tekemässä vähän tottista, makkaramotivaatio oli todella korkea. Juoksulenkeistä viis, tämä oli viikon paras treeni.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat