Hellepäivän pikalenkki

Keskiviikkoilta oli ohjelmaltaan melko tiivis. Näytti pahasti siltä, että oma lenkki jää väliin. Oli kuuma ilma, siitä huolimatta koira piti ulkoiluttaa hyvin ennen tottistreenejä, joiden jälkeen ei lenkille olisi aikaa. Kuumalla ilmalla ei koiraa voi juoksuttaa kytkettynä, joten yhteinen perusjuoksulenkki oli poissuljettu. Jotta saisin itselle edes jonkinlaisen lenkin, lähdettiin metsään.


Mentiin tuttuun metsään. Aikaa oli vain puolisen tuntia, joten lähdettiin reippaasti etenemään miettimättä vauhteja tai lämmittelyjä tai muuta. Polkuja ei tuolla alueella ole, mutta se on meille tuttu. Korkeuseroja on paljon ja mäkien välissä on soistuneita alueita, joissa pohja on pehmeää rahkasammalta.

Mäet olivat rankkoja, suurin osa niistä täytyi nousta kävellen. Rahkasammal on todella pehmeää, juoksu oli hauskaa, mutta raskasta. Onneksi oli sen verran kuivaa, etteivät kengät juuri kastuneet. Välillä käväistiin niin tiheässä metsässä, että juosten ei voinut edetä. Pääasiassa yritettiin kuitenkin juosta avoimessa metsässä. Olli seuraili hyvin mukana, kuten aina. Lämpimän ilman vuoksi se ei irronnut kauemmas kuin muutaman kerran, loppuvaiheessa se seurasi hyvinkin tiiviisti säästellen itseään.

Sepä oli rankkaa!

Metsänkävijän varusteista puolet oikein: pitkät housut (OK), lyhythihainen paita (EI OK).

Ja olipa se kivaa. Puolessa tunnissa etenimme vain 2,7 km, mutta lihakset tekivät paljon töitä. Umpimetsässä joutuu keskittymään eri tavalla kuin polulla, asfaltista tietysti puhumattakaan. Käväisi jopa mielessä, että pitäisköhän joskus käydä suunnistamassa. Tavoitteet täyttyivät, lenkki oli lyhyestä kestostaan huolimatta virkistävä ja tehokas, samalla koira sai sekin reipastehoisen puolituntisen.

Jotain lähti myös mukaan.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat