Siirry pääsisältöön

Lenkkikaveri pitää vähän taukoa

Koiramme Olli kastroitiin tiistaina. Olli on 4-vuotias uros, jonka leikkuuttaminen on ollut mielessä aiemminkin, mutta nyt tuntui siltä, että leikkuuttamista puoltavia asioita on enemmän kuin mahdollisia haittavaikutuksia. Ollilla on ollut eturauhastulehduksia, joiden vuoksi kastrointi oli lähellä jo pari vuotta sitten, mutta päätin kuitenkin katsoa, jos ne liittyisivät vain nuoren koiran kiivaaseen hormonitoimintaan. Olli on rauhallinen koira, eikä se ole itkenyt narttujen perään tai pyrkinyt jatkuvasti ulos morsianta etsimään, mutta eturauhastulehdukset kertovat siitä, että tytöt ovat mielessä. Toinen "suuren rakastajan" ongelma on ollut huono ruokahalu, johon toivoisin tämän leikkauksen nyt vaikuttavan.


Meillä on asunut toinenkin uros, Jalo, josta jouduimme keväällä luopumaan. Olli on nyt aikuisena koirana ilmeisen tarkka omasta reviiristään. Reviirikäyttäytyminen on varmasti Jalon kanssa tapahtuneesta yhteenotosta johtuen ollut nosteessa. Olli oli pari viikkoa sitten kasvattajalla hoidossa, ja siellä ollessaan se ollut melko riehakas koko viikon. Hajuja siellä on toki paljon: muiden urosten (mm. Jalon) ja narttujen, josta yksi on tiineenä. Viriilinä miehenä Olli oli yrittänyt ottaa isännän paikkaa itselleen, viimeisenä pisarana tässä projektissa oli sisälle merkkailu, joka valitettavasti oli toistunut useampana päivänä. Totesimme kasvattajan kanssa, että nyt voisi olla oikea aika vähän laskea Ollilta kierroksia. Jalostukseen tätä koiraa ei tulla käyttämään, ja jossain vaiheessa narttupennun ottaminen on ajankohtaista, jolloin Olli leikkuuttaminen olisi viimeistään tullut eteen.


Varasin kastrointiajan alkuviikolle, koska olen vielä tämän viikon lomalla.  Itse toimenpide on hyvin nopea ja lyhyt, koira on haettavissa muutaman tunnin päästä sen viemisestä. Ohjeiden mukaan kauluria on pidettävä 10-14 päivää, jotta koira ei pääse nuolemaan leikkaushaavaa. Poistettavia tikkejä ei ole. Leikkauspäivänä Olli oli melko huonovointinen, vahvat kipulääkkeet tekevät siitä tokkuraisen. Ensimmäisenä leikkauksen jälkeisenä päivänä haava kiinnosti melko paljon, joten pidin kaulurin lisäksi haavan päällä kevyttä sidettä. Paraneminen käy ilmeisesti hyvin nopeasti, nyt seuraavina päivinä haavan suojana on ollut pelkkä side silloin, kun olemme kotona valvomassa koiraa. Haava ei juuri kiinnosta enää, mutta side on suojaamassa pikanuolaisuilta, joista koiraa pääsee kieltämään, side ei saa kastua. Haava on desinfioitu pari kertaa päivässä. Yöllä ja yksin ollessa koiralla on pidetty kauluria. Lääkitys on melko niukkaa, kipulääkkeen lisäksi koira ei syö edes antibioottia. Onhan tämä polvileikkauksesta toipumiseen verrattuna aivan unelmahelppoa, silloin opiaattipohjaisia kipulääkkeitä syötettiin leikkauksen jälkeenkin useampana päivänä ja yksin ollessaan koiran tuli olla häkissä, jotta se ei teloisi leikattua jalkaa. Silloin toipuminen laskettiin viikoissa, nyt on kuitenkin kysymys vain päivistä.

Toivon, että Olli ei suuresti muutu leikkauksen vuoksi. Leikatun polven vuoksi joudun huolehtimaan siitä, että toivottu painonlisäys tulisi nimenomaan lihaksistoon, erityisesti polvea tukeviin lihaksiin. Jos reviirikäyttäytymisestä häviää vähän terää pois, niin silloin olemme tyytyväisiä. Muilta leikattujen urosten omistajilta olen kuullut, että koiran kanssa treenaaminen voi helpottua, kun hajut eivät enää vie koiraa niin voimakkaasti. Sopii meille.

Kommentit

  1. Mielenkiintoinen juttu, kun olen tätä itsekin välilla miettinyt. Mitään suurempia ongelmia ei ole ollut, mutta koira on kyllä aika paljon tyttöjen ja hajujen perään. Pihalla on reviirikäyttäytymistä ja viime aikoina ehkä entistä enemmän. Kotona koira on kyllä usein tosi rauhallinen.
    Vähän olen pelännyt sitä, että jos koira muuttuisikin sitten ihan liikaa, joten kiva olis kuulla, miten tiedän koiralle kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä tämä vähän jännittää vielä tässä vaiheessa. Päätös oli monelta kantilta mietitty, mutta etukäteen on hankala sanoa, oliko se oikea. En halunnut kokeilla kemiallista kastraatiota, kun arvelemme, että koiran itsevarmuus on melko korkealla tasolla, eikä mahdollisena vaikutuksena tulevan lisääntyneen epävarmuuden takia tulisi ongelmia. Kirjoittelen varmasti lisää tästä jossain vaiheessa.

      Testosteronin määrä veressä vähenee pikku hiljaa, mutta olen huomaavinani muutoksia koiran käytöksessä: se on ollut melko leikkisä (mutta johtuuko se kuitenkin vähemmästä liikunnasta tällä viikolla) ja kovasti rapsutuksia vailla (ehkäpä aikaisemmista toipilasajoista on oppinut, että nyt irtoaa huomiota helposti).

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat

Uudenvuodenjuoksu: uuden harjoituskauden alku

Vuoden viimeinen päivä päätti vuoden 2018 juoksut ja samalla aloitti maratonharjoittelun kevättä varten. Takana on taas onnistunut, ehjä juoksuvuosi. Terveydestä olen tosi kiitollinen; koko vuosi on sujunut ilman harjoittelutaukoja, suunniteltuja kevyitä jaksoja toki on ollut. Tuloksellisesti vuoden kohokohtana oli uusi maratonennätys 3:43:57 lokakuussa Vantaalla. Maratonenkka on parantunut nyt useana peräkkäisenä vuotena, hieman meinaa nälkä kasvaa syödessä. Menneenä vuonna juoksin maratonin myös keväällä Helsingissä. Paljon jäi myös muita hauskoja muistoja vuodesta, erityisesti taputan itseäni selkään rohkeudesta lähteä kovempien juoksijoiden mukaan juoksemaan maantieviestejä Karhu-viestiin ja Kymijokiviestiin. Kisareissut olivat tosi kivoja.

Vuonna 2018 juoksukilometrejä kertyi 2659, josta poluilla 74 km ja matolla 27 km. Tänä vuonna en juossut yhdessäkään polkukisassa, toisin kuin viime vuonna, jolloin harjoittelin Vaarojen Maratonille ja juoksin poluilla melkein 450 km. Juoksuun …

Maratonharjoittelu, viikko 1

Loppuvuoden päämäärättömän hölkkäilyn jälkeen on taas ihanaa päästä harjoittelemaan kunnolla. Juoksen maratonin 19. toukokuuta Kööpenhaminassa, ja harjoittelu on käynnistynyt vuodenvaihteessa.

Ensimmäisellä viikolla juoksua kertyi 65,5 km. Crossfit-treenejä tein kaksi, lisäksi tunti kehonhuoltoa.


Maanantaina, uudenvuodenaattona juoksin Mikkelin uudenvuodenjuoksussa. Ok juoksu, jossa ensimmäinen kierros helpon tuntuisesti (4'45 min/km) ja toinen erityisesti viimeisen kilometrin hidastumisen vuoksi vaikeampi (4'51 min/km). Kisasta enemmän tuolla.
   MK 5,5 km 0:26'23, 4'48 min/km + verkat yht. 14,15 km

Tiistaina palauttelupäivä. Kevyt lenkki, jossa ensimmäiset 4 km koirien kanssa, loput yksin. Tosi lumiset, auraamattomat tiet hidastivat vauhtia ja laskivat koirien motivaatiota. Edellisen päivän kisailu tuntui jaloissa, kevyt juoksu teki tosi hyvää.
   PK1 8,42 km, 1:01'27, 7'17 min/km, keskisyke 116

Keskiviikkoaamuna juoksimme koirien kanssa kevyen puolituntisen.
Il…

Maratontreeni, viikko 2

Kova viikko 2/2. Viime viikon tapaan harjoittelu sujui hyvin. Viikonloppuna olo oli jo jonkin verran väsynyt, mutta ensi viikko onkin sitten reilusti kevyempi. Tällä viikolla juoksua 72,7 km, crossfit-harjoituksia kaksi.


Maanantaina palauttava aamulenkki koirien kanssa.
   PK1 5,06 km, 0:38'14, 7'33 min/km

Myös tiistaina oli niin mukavan lauhaa, että lenkitin koirat aamulla hölkäten. Päivän varsinaisena treeninä tasavauhtinen reipas. Tavoitevauhtina oli maratonvauhti tai hieman sitä reippaampi, pituus 8 km. Alkuverkassa koiran kanssa tuntui, että vauhtiin voi olla vaikea päästä, mutta se löytyikin helposti ja tuntui sopivan napakalta loppuun saakka. Pito ei ollut aivan optimaalinen lumisilla teillä.
   PK1 3,89 km, 0:29'10, 7'29 min/km, keskisyke 117
   VK2 8 km, 0:41'19, 5'09 min/km, keskisyke 151, max 165 + verkat 4,34 km

Keskiviikkoiltaan sain mahdutettua kaksi harjoitusta. Ensin kävin crossfitissä, jossa tehtiin maastavetoja perusvoimaharjoituksena 5 x 10 toi…