Etätyöntekijän lounasviikko

Tällä viikolla olen tehnyt töitä pääasiassa kotona. Maanantaina kävin toimistolla hakemassa läppärin laturin, torstaina muutaman tunnin palaverissa. Muuten toimiston virkaa on toimittanut kotisohva ja ruokapöytä. Kun tiedossa oli helppo työviikko, oli kiva järjestää niin, ettei kesälomalaisen tarvitse viettää päiviä yksin. No, todellisuus oli lähempänä sitä, että minä vietin päiväni yksin ja koululainen ramppasi kavereiden kanssa pihasta pihaan.

Kotona olo tarkoitti tietysti sitä, että lounasta piti valmistaa itse. Suoriuduin mainiosti: todellakin joka päivä syötiin kunnon ruokaa. Tämä osittain siksi, että päätin jo etukäteen laittaa todistusaineiston tänne. Juu, ja perjantaihan on juhannusaatto, joten sain yhden päivän verran helpotusta.

Maanantaina nopeaa pastaa. Kriteerit olivat tiukat: kastikkeen piti valmistua pastan kiehumisajassa ja niistä aineksista, mitä sattui löytymään. Pasta on parasta pikaruokaa: siitä valmistaa nopeasti suuriakin annoksia, eikä kastikkeen määrä ja kastikeainesten suhteet ole arkiruuissa kovinkaan merkityksellisiä. Kastikkeen ainekset voivat olla hyvinkin yksinkertaisia, jos pasta on keitetty oikein ja käytössä on hyvä ja laadukas oliiviöljy.

Siis simppeli katkarapupasta:
  • Kastike: oliiviöljyä, sipulia, valkosipulia, katkarapuja, kermaa, mustapippuria. 
  • Pasta keitettiinn suolavedessä sopivan kypsäksi, vesi valutettiin pois ja kastike sekoitetiin heti pastan kanssa. 
  • Pinnalle runsaasti parmesaania.

Tiistaina oli myös tarkoitus valmistaa jotain yksinkertaista ja nopeaa, mutta toisin kävi. Maanantai-illan harrastukset ja pelit veivät sen verran aikaa, että iltaruuaksi suunniteltu liha jäi valmistamatta, niinpä päätin laittaa sen tiistaina lounaaksi. Kyseessä oli pieni hirvenpaisti, joka kokonsa vuoksi päätyi paloitteluun ja patakypsennykseen. "Mitä kaapista löytyy" -tilanne oli tiistaina maanantaitakin heikompi, kun ruuanlaiton lisäksi myös kaupassa käynti jäi edellisenä päivänä tekemättä. Onneksi löytyi kuitenkin uuniperunoita lihan kaveriksi. Perunoiden pitkä kypsyttämisaika uunissa ei haitannut mitään, kun lihaa piti odotella kuitenkin. Lounasratkaisuna tiistain tarjottavat olivat melko yllättävät, mutta sulatettu paisti lähti viemään asiota tähän suuntaan. Ruoka oli onneksi suurinpiirtein itsekseen valmistuvaa sorttia, joten kotihengettärenä toimiminen ei juuri haitannut työntekoa.

Söimme siis siivutettua hirvenpaistia ja uuniperunoita:
  • Huoneenlämmössä lämmitellyt liha paloiteltiin ja ruskistettiin öljyssä ja voissa. Lisättiin suolaa, mustapippuria, vähän soijaa ja vettä, kypsennettiin pienellä lämmöllä pari tuntia. Lopuksi suurustin kastikkeen ja lisäsin vähän kermaa. Hirvenliha on maukasta, joten arkiruokana se maistuu näinkin vähällä kikkailulla hyvin.
  • Uuniperunat folioon ja tunniksi uuniin. Meillä ei tietenkään ollut mitään lisukeaineksia, joten tyydyttiin voihin ja ruohosipuliin. Mutta olipa hyvää! Täytyy tehdä uuniperunoita vähän paremmalla ajatuksella joskus lähiaikoina.
  • Salaatissa tiistaina jääsalaatin kaverina omenaa, krutonkeja, ruohosipulia ja oliiviöljyä. Tässä kohtaa pieni vastoinkäyminen: huomasin pilkkoneeni maanantaina viimeiset cheddarit koiran toko-treeneihin palkkanameiksi. Salaatti oli siis juustoa köyhempi.

Keskiviikkona söimme kalaa. Mies ei jostain syystä aina noudata antamiani ohjeita, joten hänen ostamansa lohisuikaleet olivat valmiissa marinadissa. Eipä siinä mitään, kyllä ne tuli syötyä.

Lohisuikaleita ja riisiä
  • Ensin riisi kiehumaan. 
  • Lohisuikaleet paistettiin öljyssä. Lisäsin joukkoon ohueksi pilkottua porkkanaa ja sipulia sekä vähän tuoretta chiliä. Aasialaista säväystä antamaan lisäsin myös vähän seesamiöljyä. Suunnitelmallisuus on kaiken a ja o, se meiltä taitaa näissä hommissa puuttua: kookosmaitoa jäimme kaipaamaan, tilalla loraus kermaa. Mutta mahat tuli täyteen.

Torstaina katkesi mainiosti sujunut etätyöputki, kun piti vääntäytyä toimistolle palaveriin. "Aamupäivän palaveri" päättyi klo 15, joten lounaskokkailut jäivät väliin, mutta sain korjattua tilanteen työpäivän ja koiranulkoilutuksen jälkeen. Tein meidän perheen yhtä ehdotonta suosikkiruokaa, joka on hyvin helppo valmistaa, siis pestoa. Pesto on siitäkin mainio ruoka, ettei ole niin väliä, vaikka jokin ainesosa kastikkeesta puuttuu. Meillä ei ollut tänään pinjansiemeniä eikä pecorino-juustoa, eipä haitannut vähääkään. Peston ohje tässä Aglio & Olio -pastakirjasta (suosittelen kirjaa lämpimästi pastan ystäville!):



Annan itselleni hienot aplodit tämän viikon kokkailuista.

Hyvää juhannusta!

Kommentit

Kuukauden luetuimmat