Viikko 18: ylös väsymyskuopasta

Saatiinpa tämäkin viikko päätökseen. Tapahtumia on taas riittänyt yksinkertaiselle ihmiselle ihan riittävästi. Merkittävin asia tällä viikolla oli tietysti Jalon saattaminen matkaan vapunpäivänä eli koirien erillään pitämisen päättyminen ainakin toistaiseksi. Vielä voin huijata itseäni: Jalo on palaamassa näyttelyreissulta Suomeen (tuoreena Viron juniorimuotovaliona!), joten ei sen "pitäisikään" olla nyt kotona. Tekee todella pahaa ajatus, että Jalo ei olisi enää tulossa meille takaisin, mutta olen onnistunut siirtämään ajatusta eteenpäin. Vanhempi koira on rauhoittunut huomattavasti, tosin se seuraa minua nyt koko ajan kuin hai laivaa, oma pilkullinen bodyguard.


No, lenkkeilyssä sain loppuviikkoa kohti taas intoa ja jaksamista palaamaan. Tehoja ei ollut tällä viikolla, eikä muuten lihaskuntoharjoitteluakaan, mutta eipä nyt hötkyillä, kun ihminen on kriisissä.

ma:
ti: PK 11.25 km
ke:
to: PK 2,92 km (maastolenkki)
pe: PK 7,37 km
la: PK 4,92 km
su: PK 19,98 km

Siis 46,5 km kevyttä etenemistä tällä viikolla. Tiistain lenkillä koirat vuorotellen mukana. Torstaina oli tarkoitus tehdä samanlainen vuorolenkitys. Lähdin nuoremman koiran kanssa poluille juoksemaan, mutta väsähdin ihan täysin, lopetin lenkin kesken ja jätin toisen koiran miehen lenkitettäväksi. Perjantain ja lauantain lenkit tein vappuvieraidemme ja koiran kanssa, kaksi kevyttä ja lyhyttä seurustelulenkkiä. Sunnuntain pitkällä tein kotiläksyt: hieman enemmän urheilureferenssejä omaava ystäväni on huomauttanut minua juomattomuudestani pitkillä lenkeillä, siis siitä, että juominen ja energian nappailu lenkillä on tarpeellista, jos meinaa kisassa tankata onnistuneesti. Varmastihan se on juuri näin, ja siksi otinkin vettä mukaan. Juomavyö ja sen osaset ovat jossain kateissa, eikä se kyllä vyötärölle mahtuisikaan, kun koiraa varten täytyy olla juoksuvyö. Kannoin siis juomapuolloa kädessä, ja ihmeen vähän se kantaminen häiritsi. Pitkällä lenkillä pääsee joskus uppoutumaan omaan ajatustunneliin niin, ettei oikein mikään häiritse. Tänään oli sellainen päivä.

Viikonlopun vapputunnelmien keskellä oli hyvä välillä käpertyä pressuun ja ottaa pienet torkut haukkuherätystä odotellessa: pelastuskoiraseurassamme oli koepäivä ja olin hakukokeissa maalimiehenä. Hiljaisessa sateen ropinassa oli mukava makoilla. Kevään viileyttä on hyvä muistella myöhemmin, kun pressun olennaisimmaksi tehtäväksi muodostuu itikoiden torjunta...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat