Vuoden sadasensimmäinen päivä

Mikäpä piristäisi enemmän kuin ystävän vierailu? Eipä juuri mikään! No, jonkin verran piristi kyllä myös 100 päivän haasteen päättyminen. Siispä kun eilen ovesta astui ystävä viinipullon kanssa, niin jopa oltiin hyvin lähellä voittajatunnelmia.



Vuoden alussa 100 päivää ilman alkoholia tuntui tosi ikävältä ja hankalalta ajatukselta. Pieni viinisieppo minussa ei halunnut luopua viikonlopun iltalasillisista ja hyvä ruuan kanssa nautituista siemauksista. Kuitenkin ajan myötä asiaan tottui, tietysti. Viimeisinä viikkoina alkoholittomuus oli itsestäänselvyys, eikä "mitähän minä nyt tekisin, kun en voikaan ottaa lasillista" -ajatuksia ei ollut enää ollenkaan. Haaste sattui keskelle viiden kuukauden tiukkaa työputkea, mikä oli tietysti töiden kannalta erinomainen asia. Mies peesaili ja vähensi omaa alkoholinkäyttöään, vaikka ei haasteessa mukana ollutkaan.

Mitä ajattelen nyt? Ehkä toivoisin jatkavani hieman niukemmalla alkoholinkäytöllä kuin ennen haastetta. Samoin haluaisin, että erityisesti viineissä keskittyisin huolella maistelemaan ja haistelemaan, vähän enemmän opettelemaan erilaisia viinejä. Olen mielestäni nukkunut paremmin tämän haasteen aikana, joten levon kannalta vähäinen alkoholinkäyttö on varmasti hyvä asia, varsinkin kun yöunista on joskus pakko tinkiä muiden asioiden vuoksi.

Mutta juuri ne parhaat viinihetket ovat sellaisia kuin eilen: rakkaita ihmisiä ympärillä, ei kiirettä, vaan hyvää mieltä ja naurua. Niistä en halua luopua.

Kommentit

  1. Aika hienosti tsempattu :) Minun ei tule nykyään kovin usein otettua, mutta viini silloin tällöin tekee hyvää :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähes hienosti! Oli siellä yksi repsahdus, tosin hallittu. :D

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat