Pitkäperjantain pitkä

Pääsiäispyhät tarjoavat työn raskaan raatajille tavallista enemmän vapaita, siis ainakin meille, jotka työskentelemme ns. toimistoaikoina. Enpä muista, milloin olisin viimeksi lähtenyt pitkälle lenkille perjantaina.

Miehellä oli turnauspäivä, joten ehdin lenkille vasta illalla kuuden aikaan. Olin vielä niin talvessa ja talviajassa, että ajattelin pimeän tulevan ihan pian. Olisin lähtenyt kiertämään kahdenkympin lenkkiä, joka menee osittain valaisematonta maantietä, mutta pimeässä juokseminen ei houkutellut. Valitsin siis muita reittejä, mutta matkalla huomasin, että valoisaa riittää jo pitkälle iltaan. Hyvä tietää!

Alkumatkasta ei kulkenut. Juoksu oli tahmeaa, ja jostain syystä vatsaa kipristeli. Lenkkiä ei pidä kuitenkaan koskaan tuomita alkumatkan perusteella, varsinkaan pitkää lenkkiä. Kun maaginen puoli tuntia oli ohitettu, alkoikin jo tuntua paremmalta, ja vielä paremmalta tuntui ensimmäisen tunnin jälkeen. Olin syönyt melko kevyesti päivän aikana, joten päätin ottaa glukoosipastilleja mukaan matkalle. Yhden söin jo kotoa lähtiessä, loput kolme suunnilleen tasaisin välein. Juomista ei ollut mukana, mutta en yleensäkään jaksa ottaa vettä mukaan alle 2,5 tunnin lenkille. ellei satu olemaan kuuma. Ei mitään heikkoa, jaksaminen oli tosi hyvää loppuun saakka.

Juoksu parani loppua kohti ja aivan parasta menoa oli juurikin lenkin lopussa. Henkistä sinnittelyä aiheutti yhden työasian tuleminen mieleen lenkin aikana, se piti hoitaa kuntoon vielä illan aikana. Harkitsin alkumatkasta jopa palaamista kotiin tekemään unohtuneen asian, mutta tein kuitenkin lenkin loppuun. Matka 21,66 km vauhdilla 6:14/km, 2:15:06.

Oikeassa ongelmajalassa tuntui hieman lenkin jälkeen ja vielä nyt seuraavana aamunakin. Jalassa on askellusvirhe, joka on aiheuttanut monenlaisia ongelmia vuosien saatossa. Nyt eilisen lenkin jälkeen isovarvas on vähän kipeä, ihan tyypillisesti: oikea jalkaterä taittuu juostessa aavistuksen menosuuntaan nähden oikealle, jolloin askeleen loppuvaihe kuormittaa isovarvasta enemmän kuin vasemmassa jalassa, joka toimii oikein. Askellusvirhe johtuu ilmeisesti lapsuudessa tapahtuneesta venähdyksestä, jonka seurauksena luontainen askellus on vähän muuttunut. Yritän aktivisesti korjata oikean jalan askellusta, mutta siitä huolimatta se silloin tällöin kiukuttelee.

Suunnitelmissa on tehdä vielä pari pitempää pitkää huhtikuun aikana. Kolmeenkymppiin saakka tuskin lenkkejä venytän, kun vauhti on sen verran hidasta. Lähelle kolmea tuntia kuitenkin. En tiedä kuinka tarpeellisia pisimmät pitkät lenkit ovat juoksukunnon kannalta, mutta henkisesti ne ovat minulle hyvin tärkeitä, kun maraton lähestyy.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat