Musta, pimeä ja synkkä viikon päätös

Oli hauska viikko, joka päättyi synkkiin tunnelmiin. Saimme siis viettää viikkoa aivan upean nuoren dalmisnartun kanssa, kun oma nuorempi koira oli kasvattajalla. Vanhempi uros oli tietysti mielissään naisseurasta ja oli oikein herrasmiestä koko viikon. Lauantaina saimme vanhemman pojan kummitädin vierailulle ja niinpä vietiin talon emäntää taas lenkille vieraiden toimesta.

Sunnuntaina tehtiin koirien vaihto, palautin nartun ja hain oman nuoren uroksen, mutta se ei mennytkään suunnitelmien mukaan. Jo silloin, kun toin iloista matkalaista autoon, näytti vanhempi koira hammasta oikein kunnon murinan kanssa. Automatka meni rauhallisesti, Jalo ulkoili ensin yksin pihalla, mutta myöhemmin Olli teki hyvin selväksi sen, että Jalo olisi voinut jäädä sinne mistä tuli. Onneksi en ollut yksin koirien kanssa, jouduimme miehen kanssa irrottamaan tappelevat koirat toisistaan. Molemmilla koirilla onneksi vain muutama nirhauma, mutta oli sellainen rähinä, että komentamisella ei ollut mitään virkaa.

Koirat eivät ole ottaneet yhteen aikaisemmin, eikä meidän mielestämme ole ollut nähtävissä viitteitä tästä. On ollut sellainen oletus, että nuorempi uros vahvaluonteisena ja itsevarmana jossain vaiheessa ottaa johtajan paikan, mutta tuo vanhemman uroksen hyvin voimakas reviirinpuolustus tuli yllätyksenä. Ehkä siihen vaikutti Ollilla viikko tyttöystävän kanssa, luultavasti se oli boostina tälle, mutta ei ainoa syy. Koirat ovat aikaisemmin ulkoilleet narttujen kanssa yhdessä ongelmitta, toki viikko on pitkä aika toisen koiran olla pois kotoa ja toisen viettää aikaa nartun kanssa. Tilannetta on pohdittu kasvattajan kanssa, ja nämä koirat eivät tule enää oleskelemaan yhtä aikaa samassa tilassa. Me emme voi antaa niiden selvittää välejään keskenään. Nuorempi on vasta 10 kk, mutta kookas ja itsevarma. Vanhempi uros on epävarmempi luonteeltaan, eikä ilmeisesti näe muuta vaihtoehtoa kuin käydä näyttämään nuoremmalle sen paikkaa, mutta nuorempi ei anna periksi yhtään. En tiedä miten välienselvittelyssä kävisi, ehkä vanhempi uros veisi sen vielä tässä vaiheessa, mutta olisi vain ajan kysymys, milloin seuraava matsi tulisi. On vaikea ajatella, että eläisimme lapsiperheen elämää siten, että talossa on kaksi urosta, jotka pidetään jatkuvasti erillään. Tilanteessa on meidän mielestämme liian isot riskit, että lähtisimme sitä yrittämään.

Joudumme siis luopumaan toisesta koirasta. Todennäköisesti se tulee olemaan tuo nuorempi, jolle on luultavasti helpompi löytää koti kuin aikuiselle koiralle. Nuoremmalle koiralle etsitään uutta yhteisomistus- tai sijoituskotia. Mutta jos vanhemmalle koiralle löytyy sopiva koti, niin silloin on luovuttava siitä.

Tämä pieni pohjustus sille, että sunnuntain pitkää lenkkiä en pystynyt suunnitellusti tekemään, olin yksinkertaisesti niin järkyttynyt. Viikon kilometrit 36.

ma:
ti: VK- 9,52 km (5:47/km)
ke:
to: VK 4,97 km (5:04/km) + verkat yht. 8,57 km
pe: PK 7.91 km, jumppa 1h
la: PK 9,9 km
su:


Kommentit

  1. Hyi että, kun tuli ihan kylmät väreet. Ajatus koirasta luopumiseta saa melkein tipan linssiin. Hirveästi tsemppiä! Meillä oli hieman tuollainen tilanne saman taloyhtiön koiran kanssa. Pentuina urokset leikkivät onessaan keskenään, mutta sitten ilmeisesti kasvoivat sen verran että eivät enää tulleetkaan toimeen. Kerran pääsivät ottamaan yhteen ja silloin ne piti repiä toisistaan irti. Nykyään kierretään toisemme kaukaa, jos satutaan ulkoilemaan samaan aikaan. Toinen koira on suursnautseri, joten omalla koiralla ei ehkä olisi enää mahdollisuuksia niiden ottaessa yhteen. Tsemppiä vielä!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat