Maratonvauhtinen lenkki

Nimittäin jos neljän tunnin alitusta tavoittelee.

Pari päivää on ollut vähän sellainen olo, että olisiko flunssa vaanimassa rautaista mammaa, joka ei sairasta koskaan. Kurkku on tuntunut siltä, että elimistössä taistellaan parhaillaan pöpöjä vastaan. Tästä johtuen olen harjoitellut kevyesti, ja tämän päivän reippaammalle lenkille lähdin kokeilumielellä siten, että ei ainakaan mitään rynnimisiä nyt. Kurkkukipu kyllä unohtui matkalla, kun huomasin, että lihapullat ja ihanan sipulinen salaatti ei olekaan parasta lenkillelähtöruokaa... Mutta kun vauhti on kohtuullinen, niin kyllä sitä juoksee vähän täydemmälläkin vatsalla.

Arvelin lähtöasetelman perusteella, että keskivauhti olisi enemmän kuin 5:30 ja toivoin, että olo olisi sellainen, että pystyisin reilun kympin juoksemaan rennon reippaasti. Juoksin hieman kiihtyvävauhtisen vk-lenkin siten, että keskisyke oli vain aerobisella kynnyksellä tai vähän sen yli (tämä on siis arvio, kun en mittaa sykkeitä, enkä tiedä nykyisiä sykerajojani). Juoksu olikin melko helppoa, hengitys kuitenkin tehokkaampaa kuin kevyillä lenkeillä. Matka 11,45 km ajassa 1:04:58. Vauhti 5:40/km, mikä siis riittäisi juuri ja juuri neljän tunnin alitukseen maratonilla.

Tuo juoksuvauhti on ihan tuttu, olenhan harjoitellut tuota vauhtia kahdelle edelliselle maratonille ja lähtenyt niissä tavoittelemaan 5:40-5:50 keskivauhtia. Siinäkin mielessä tämänpäiväinen maratonvauhtisimulaatio meni nappiin, että vatsaongelmat olisivat saaneet yliotteen luultavasti viimeistään parinkymmenen kilometrin kohdalla... No, maratonille tuskin lähdetään lihapullat masussa. Tuo vauhti on mukavaa juoksuvauhtia, ja jos päivän kunto olisi ollut vähän parempi, olisin mielelläni juossut pitempään.

Kyylät

Adjutanttien kanssa ulkoilimme tänään metsässä (kylläpä valoa riittää jo pitkälle iltapäivään!), siitä huolimatta touhun pojilla riitti energiaa pitkälle iltaan. Kun on kevät ja on nuori uros...

Kommentit

Kuukauden luetuimmat