Viikko 3


ma:
ti: (PK kävely 3,2 km +) PK 8,28 km
ke:
to: (PK kävely 3,29 km +) VK 7,55 km
pe: jumppa 1h
la: PK + vetoja 5 x 150 m yht. 11,02 km
su: PK 22,73 km

Kärpässieni lenkkifiiliksissä
49,58 km, pk-kävelyjen kanssa 56 km.
Tällä viikolla kaksi lenkkiä siten, että alkuun puolen tunnin kävely nuoremman koiran kanssa, jonka jälkeen juoksulenkki vanhemman koiran kanssa. Kävelystartilla saa lenkkiin ihan ok kevyen alun, mutta on kyllä tosi kiva aloitella kevään myötä kevyet hihnahölkät myös nuoremman lenkkikaverin kanssa.

Keskiviikkona dalmatit olivat ainoastaan remmilenkityksillä. Mies oli työmatkalla, joten en päässyt juoksemaan. Torstaina vanhemmassa koirassa olikin aistittavissa kohtuullista lenkki-innostusta, joten lähdin melko poikkeuksellisesti tekemään sen kanssa reipasta lenkkiä. VK-lenkeillä vauhtia on sen verran enemmän, että leikkaamattoman nuoren uroksen pysähtelyt ns. ottavat aivoon melko lailla, mutta mielentila-arvio meni tällä kertaa aivan nappiin: Ollilla oli melkoisesti juoksuhaluja, joten juoksimme hyvää vauhtia ja pysähtelyjen määrä oli suhteellisen vähäinen. VK-osion keskivauhti 5:30 on koiran kanssa juostuksi ihan hyvä. Lenkin alkupuoli mentiin hieman kevyemmin.

Lauantaina oli upea aurinkoinen ja leuto sää. Kävimme koko perheellä hiihtämässä. Hiihtelin ekaluokkalaisen kanssa 5 km. Kehittelimme lenkin aikana lapselle ja miehelleni kilometrikisan talven ajaksi: mieheni täytyy pojan hiihtämiä kilometrejä kohti hiihtää määrä viisinkertaisena. Jos lapsi voittaa, saa isi kuitata kilometrit pojalle euroina. Jos mieheni voittaa, no, silloin ei tarvitse maksaa. Vanhemmassa pojassa on vähän samaa kuin itsessäni: hän nauttii kilometrien keräilystä ja laskemisesta. Isi lähti tietysti mukaan kisaan ja kävikin yhteisen hiihtoreissumme päälle vielä toisen kerran hiihtämässä. Lauantain juoksulenkkinä peruslenkki noin 9 km, jonka päälle 150 metrin vetoja kävelypalautuksella. Sen verran ikävän mittainen matka, että lopussa joutuu todella puristamaan. Tuntui mukavalta juosta kovaa, ja hei, kaikki tämä nastoilla jäisellä tiellä. Luotan icebugeihin todella paljon, ja kyllä ne vaan pitää.

Sunnuntaina taas ekaluokkalaisen kanssa vitosen hiihtolenkki. Sää oli aavistuksen pakkasen puolella, joten oli todella liukas keli. Sunnnuntain pitkä juoksulenkki 22,7 km, josta ensimmäisen 20 km mukana Uskollinen Ystävä ja lopun vajaa 3 km Nuori Toivo. Nastalenkki, mikä luultavasti tuntuu huomenna jaloissa.
Sukset pääsivät päivänvaloon.


Kommentit

  1. Tiedän tunteen, kun yrittää juosta uroskoiran kanssa ja se vaan haluaa pysähdellä. Tämän vuoksi meillä on jäänyt yhteisjuoksulenkit hieman vähemmälle. Nyt vuodenvaihteen tienoilla siitä ei olisi varmaan mitään tullutkaan. Tässä lähistöllä oli neljällä/viidellä nartulla juoksut samaan aikaan ja pikkusen alko olla omassakin koirassa kestämistä. Ulos oli hirvee kiire ja siellä oltiin ihan vauhkona, ruoka ei kelvannut ja kotona piti ulvoa. Useampi viikko tuossa meni, mutta onneksi nyt alkaa jo olla melko normaali. Onko teidän vanhempi koira reagoinut voimakkaasti narttujen juoksuihin ja onko se missään vaiheessa vähentynyt?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, äijämeininkiä! :D Ymmärrän hyvin, että jää yhteisjuoksentelut vähemmälle.

      Tuo vanhempi koira on ihan ok, haistelee lenkillä kyllä huolellisesti, mutta jos alun "nuuskuosuuden" jälkeen en anna pysähdellä, niin tottuu siihen, eikä yritä enää kuin ilmeisesti hänen mielestä tärkeimmissä kohdissa, eli kääntymisen jälkeen eka pylväs jne. :) Välillä joudun komentamaan tiukasti, että mennään, mutta se riittää. En ole edes ihan varma, milloin tässä on juoksuisia narttuja lähistöllä, esim tähän aikaan vuodesta luulisi olevan. Ruokahalu tuolla on ollut aina todella huono, ja pari eturauhastulehdustakin on ollut vähän nuorempana. Molemmat eläinlääkäri arvioi johtuvan suuren rakastajan luonteesta... Eli tottahan ne nartut vaikuttaa käytökseen, mutta ei onneksi meitä häiritsevästi. Kolmannesta eturauhastulehduksesta olisi tosin pitänyt jo vakavasti harkita kastrointia, oletus oli, että aikuistuminen korjaa vaivan ja niin on tainnut käydä. Häiritsevän tyttöjen perään haikailun takia ei ole tarvinnut miettiä kastrointia. Nuoremmastahan en osaa vielä sanoa mitään... Rotutyypillisesti sukuvietti lienee suuri. ;) Saa nähdä, tuleeko "veljeksillä" yhteenottoja, kunhan juniori ymmärtää homman idean. Rotuna tämä on onneksi sellainen, että uroksetkin hyvin usein pärjäävät samassa taloudessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat