100 päivän haaste, 28/100

100 päivää ilman viiniä (alkoholia ylipäätään) ja 100 päivää ilman karkkia. Tässä vaiheessa, tammikuun lopulla, haaste on sisäistetty niin, ettei sitä tule juuri mietittyä enää.

Karkkilakon kanssa on ollut helppoa, ainoastaan kerran, kun mies toi lapsille työmatkatuliaisina ison laatikon karkkia, olisi tehnyt mieli maistaa. Viiniä olen kaipaillut kyllä. Erityisesti se näyttää liittyvän perjantaihin, työviikon päätteeksi olisi niin ihana ottaa lasillinen. Olemme "ihan vain väliaikaisesti" olleet puolitoista vuotta ilman levyhyllyjä. Cd:t ovat kolmessa perättäisessä rivissä tv-tason hyllyllä, josta takimmaisia on hankala ottaa, sekä kangaslaatikossa, josta alimmaisia on hankala ottaa. Viime perjantaina etsiskelin iltamusiikkia, ja löysin P.J. Harveyn levyn, jota en ollut kuunnellut pitkään aikaan. Kuuntelin aivan fiiliksissä levyä monta kertaa putkeen, ja olisin varmasti tissutellut menemään jotain ihanaa viiniä, jos olisi ollut mahdollista. Tyytyminen on nyt kuitenkin iltakahviin. Henkistä kärsimystä on siis ollut jonkin verran. ;)


En ole huomannut fyysisiä vaikutuksia. Toki vasta vajaa kolmannes haasteesta on takanapäin, mutta enpä oikeastaan tiedä mikä voisi muuttua. Ehkä olen vähän virkämpi iltaisin? Viinihän rentouttaa. Aika usein teen töitä iltaisin, voisiko työvire olla parempi? Olenko huonommalla tuulella? Vai paremmalla tuulella? En osaa sanoa. Oikeasti luulen, että muita kuin asennepuolen muutoksia voi olla hankala havaita, ehkä ei näillä määrillä... On ollut yllättävän helppoa unohtaa koko viini, ehkä jotenkin haikea olo kuitenkin välillä. Kaipailen vanhaa ystävää.

Kommentit

Kuukauden luetuimmat