Viikon 51 lenkit

Tämä viikko alkoi kahdella lepopäivällä. Keskiviikkonakin vain kevyt ja lyhyt lenkki pienen aikatauluhässäkän vuoksi. Perjantaina pitkästä aikaa mäkivetoja. Sunnuntaina perinteisen pitkän sijasta vauhtia. Ja kas, ei ainuttakaan lihaskuntoharjoitusta.

ma:
ti:
ke: PK 4,77 km
to: PK 8,37 km
pe: PK + mäkivetoja 11,36 km
la: PK 8,15 km
su: VK 7,6 km + verkat yht 12,43 km

45,1 km. Sunnuntain lenkille suunnittelemani ajankohta hieman siirtyi. Ajattelin lähteä lenkille pelastuskoiraharjoitusten jälkeen valoisan aikaan, mutta nuoremmalle pojalle olikin tulossa samanikäinen kaveri kylään, joten jäin tarkkailemaan tilannetta. Pikkuvieraan ilmoitettiin pelkäävän koiria, joten vanhempi koira laitettiin meidän makuuhuoneeseen ja nuorempi omaan pentuhuoneeseensa (erilleen ihan vaan siksi, että pentukin varmasti rauhoittuisi nukkumaan). Pieni poika ei lopulta pelännytkään koiria, kun ne myöhemmin lähtökahveja juodessa päästettiin vapauteen. Hieno juttu. Dalmatialaiset ovat kohtuullisia säheltäjiä, mutta aktiivinen aamupäivä taisi syödä virtaa jonkin verran vähemmälle. Illemmalla lähdin metsästämään vielä viimeisiä joululahjoja. Nujerruin jossain Prisman ja Sokoksen välillä niin, että suunnitelma nro 2 eli lenkille heti ostosreissun jälkeen ei toteutunut. Juonikas mieheni oli tehnyt ihanaa jauhelihapastaa ja avannut viininkin valmiiksi pöytään. Mitä muuta voi nälkäinen taivaltaja tehdä kuin käydä syömään. Keskisuuren, tai no ehkä suuren pasta-annoksen ja viinin sulattelussa vierähti hetki, joten tuttuun tyyliin lenkille vasta illalla. Onneksi tuli kuitenkin lähdettyä. Puoli tuntia koiran kanssa alkuhölkkää, sen jälkeen yksin VK:ta kiihtyvällä vauhdilla (5:50-5:00) 7,6 km. Juoksu tuntui tosi hyvältä. Loppuvaiheessa teki mieli löysätä, mutta tsemppasin miettimällä tämänpäiväistä ampumahiihdon yhteislähtökisaa: jos Kaisa pystyi nousemaan viimeisellä kierroksella neljänneltä sijalta voittoon, niin enköhän minäkin jaksa lenkkini lyllertää. Pito ei nyt ollut paras mahdollinen sataneen lumen vuoksi. Pari muutakin myöhäisillan lenkkeilijää tuli vastaan.

Jos VK-lenkeistä pitäisi valita suosikki, niin se olisi juuri kiihtyvävauhtinen lenkki. Vauhdin lisääminen tuntuu helpommalta kuin tasavauhtinen, erityisesti helpommalta kuin tasavauhtiset vedot. Ehkä juuri kiihtyvällä vauhdilla saan konetta käynnisteltyä sopivasti niin, että kovempaa juokseminen onnistuu. Pikku hiljaa vauhtia lisäämällä pääsee huomaamatta ihan hyvään vauhtiin.

Täällä on ihan hirveä joulustressi. Koko talo aivan huokuu paniikkia:

Mitenköhän tästä selvitään. 


Rauhallista ja rentouttavaa joulua lukijoille! :)


Kommentit

Kuukauden luetuimmat