Väsynyttä menoa viikolla 50

Ei se aina lähe, ja nyt oli se viikko. Tällä viikolla tein paljon töitä. Perheellisellä ihmisellä toimistoajan ulkopuolella tehtävät työt painottuvat helposti lasten nukkumaanmenoajan ja aamun väliin, niin minullakin. Niinpä viikolla tehdyt lenkit yhtä lukuunottamatta olivat ihan puhdasta koiran ulkoilutusta (eli koira piti viedä lenkille, joten kävinpä sitten itsekin), muuhun ei nyt riittänyt aika ja suunnitelmallisuus. Viikonloppuna olisi voinut näin jälkeenpäin ajatellen esimerkiksi nukkua enemmän. No, katsotaan niitä nukkumishommia sitten vaikka ensi viikolla.

Tällaiselta näyttää tämä viikko:
ma:
ti: PK 6,26 km
ke: PK 8,15 km
to: PK 3,82 km + VK 4,33 km
pe: muksujudo 1 h
la: PK 10,7 km
su: PK 9,86 km

43,1 km. Jos monipuolista harjoitusinspiraatiota hakee itselleen, niin kannattaa siirtyä jollekin muulle sivulle, nyt on nimittäin tasapaksua. Syyn voitte kerrata tuosta ensimmäisestä kappaleesta. Ainoa sykkeen heilahdus tapahtui keskiviikkona, kun lähdin ilman koiraa myöhäisillan jaloittelulle. Alun pk:sta intouduin sen verran lisäämään vauhtia, että sain tehtyä vähän reippaamman loppuosan tuolle lenkille. Perjantain muksujudo oli hauska jumppayllätys: me vanhemmat treenasimme lasten mukana. Vaikeita juttuja! Enpä muista kokeilleeni päälläseisontaa ja käsilläkävelyä ihan äsken. Launtaina teimme ihanan ystävän kanssa yhteisen koiralenkin. Sunnuntaina olin niin väsynyt, että haaveet edes keskipitkästä piti jättää tulevaisuuteen.

Vaikka lenkkirintamalla oli vähän kurjaa, niin olipa kivojakin juttuja tällä viikolla. Viikon kuvat pelastuskoiraharjoituksista, joskaan kuvissa ei koiran koiraa ole näkyvissä. Minä siellä vain piilossa odottelen, että joku tulisi pelastamaan.


Silmät auki nukkuja
Tässä olen maalimiehenä 9-vuotiaalle hovawart-nartulle. Tällä koiralla harjoituksessa oli tänään tavoitteena ilmaisun vahvistaminen. Me maalimiehet olimme melko pienellä alueella suhteellisen helpoissa piiloissa. Tavoitteena koiralta hyvä haukku, josta palkkaus. Näin tapahtui.

Omat koirat eivät vielä ilmaise. Juniori vietiin tallaamattomalle alueelle, jotta varmistettiin sen ilmavainulla työskentely jäljestämisen sijaan. Hyvin onnistui, ruualle ahneena ja ihmisrakkaana tuo pentu tykkää tästä hommasta, ja hienosti käyttää nenää. Pientä yli-innokkuutta meinaa olla, mutta jospa ikä korjaa sen. Vanhemmalle koiralle vahvistettiin maalimiesmotivaatiota. Vein pitkässä liinassa hakualueen reunalle, josta partioimaan. Tuulen suunnassa (ja koiran luvussa) tehtiin pieni virhearvio, jonka vuoksi koira haki ensin kauemman maalimiehen, jonka jälkeen palattiin takaisin tuulen alapuolelle hakemaan ensimmäistä. Oppia tänään ennen kaikkea itselle.

Kommentit

  1. Hyvinhän tuohon viikolle on kuitenkin kilsoja kertynyt. Koirista on onneksi sekin hyöty, että vaikkei muuten ehtisikään/jaksaisikaan lenkille, niin ne on kuitenkin lenkitettävä. Saa siinä itsekin sitten vähän kuin vahingossa liikuntaa. Tsemppiä tämän viikon lenkeille!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tsempeistä! :) Kyllä sen voisi varmaan niinkin kärjistää, että koirat pitävät työkuntoisena. Välillä töiden takia vaaditaan venymistä vähän enemmän, ja siinä helposti ajattelee, että ei ehdi ulkoilla. Mutta kun on pakko, saa kirkastettua päätä ja lepuutettua ajatuksia väkisinkin päivittäin. En ole lehmänhermoinen nytkään, mutta koirien ansiosta ainakin vähän vähemmän kireä...

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat