Utuisen harmaa talvipäivä


Kotiseutuni Kainuu harvemmin talvella pettää, nimittäin lumen suhteen. Kun on talvi, Kainuussa on lunta. Lähdimme lumettomasta kotipihasta kohti mummolaa, ja vaikka nyt ei aivan hanget korkeat nietokset, niin luntahan siellä oli kuitenkin.


Lähdimme lauantaiaamun ulkoilulle kahden reippaan koiran ja kolmen ei aivan niin reippaan aikuisen joukkiolla. Koirat intoilivat vapaudesta ja uusista hajuista, me muut nautimme raikkaasta talvisäästä ja kävimme siinä samalla katsomassa päättynyttä harvennushakkuuta.






Kuljimme tunnin verran metsäautotietä ja ajouria pitkin. Pakkasta oli ollut vähänlaisesti viime päivinä, joten ojissa oli melko ohut jääkerros. Yksi meistä EI pudonnut ojaan tai koneuraan missään vaiheessa ja säilytti vaatteet/turkin kuivana. Pentu raukka ui kainaloita myöten, vähän vaatii vielä totuttelua erilaiset metsäolosuhteet...

Luontoelämyksinä ilveksen, ketun, hirvien sekä kanalintujen jälkiä. Kohtaamamme elävä olento ei (onneksi) ollut kuitenkaan näistä mikään, vaan jämtlanninpystykorva, joka sattui olemaan hoodeilla työn touhussa. Poistuimme paikalta ja jätimme ammattilaisen jatkamaan hommiaan.

Hieno aamu! Mikähän siinä on, että metsässä on aina hyvällä tuulella.


Kommentit

Kuukauden luetuimmat