Kyllä sitä niin mielensä pahoittaa, jos ei lenkille pääse

Elämään toi taas iloa ja valoa Juoksija-lehti. Aika menee ilmeisesti nopeasti, kun tuntuu, että edellinen Juoksija tuli ihan äskettäin. Siellä toimituksessa joku on taas porautunut pääni sisälle ja kirjoittaa juuri minulle.


Paitsi että minusta tuntuu, että stressi syntyy siitä, jos ei pääse lenkille. Arki rullaa kohtuullisella suunnittelulla hyvin. Vuorottelemme mieheni kanssa töiden suhteen siten, että reissu- tai palaveripäivät eivät mene päällekkäin. Jompi kumpi on lähettämässä esikoista kouluun ja huolehtimassa lapset kotiin ja koirat ulos iltapäivällä. Iltaisin hoidetaan harrastukset, kotihommat ja muut asiat (joista aina jokin unohtuu). Oman ja vähän muidenkin elämän logistiikkaesimiehenä saa itseään toteuttaa.

Arkisessa aherruksessa lenkille pääseminen on tosi tärkeää jaksamisen kannalta. Koirien kanssa tietysti ulkoillaan päivän mittaan paljonkin, mutta puhun nyt juoksemisesta. Huonolla suunnittelulla (tai siis suunnittelematta jättämällä) jää näissä kuvioissa helposti lenkkivuoro saamatta. Näinhän tässä on päässyt tälläkin viikolla käymään, sinällään se ei haittaa, suunnittelematon lepo on varmasti sekin ok. Kuitenkin silloin, kun töissä on vauhti päällä, pitäisi päästä kunnolla nollaamaan päätä melko säännöllisesti. Jostain syystä juokseminen on juuri tiukasti aikataulutetussa arjessa niin tarpeellista. Onko se silloin kuormitustekijä? Minusta se on stressinpurkukeino. Tavoitteellinen lenkkeilijä olen toki, mutta yksittäisinä työpäivinä tavoitteet eivät ole päällimmäisenä mielessä, vaan se lenkki, juokseminen. Happea, liikettä, ajatukset vapaiksi. Koiran tuhina ja kauniit liikkeet. Paljon raskaampaa olisi olla lenkkeilemättä. Veikkaan, että juoksemisesta säästynyt aika ei tulisi käytettyä lepoon, vaan kotitöihin. Lenkiltä tulee aina kotiin parempi ihminen kuin sinne lähtiessä. Perhe voi hyvin, kun äiti pääsee lenkille, ja ennen muuta itse voi hyvin, kun pääsee lenkille.

Käväisin epämukavuusalueella. Huh, jos juostessa on joskus vaikeuksia pysyä pystyssä, niin voi mennä luistimille hakemaan näkökulmaa.




  

Kommentit

  1. Samaa mieltä, meillä on kaikille parempi kun äiti pääsee juoksemaan :)

    VastaaPoista
  2. Nyt vasta ehdin lukemaan taas blogeja sohvalle. Mulla on melkein vaikeampi pysyä juostessa pystyssä kuin luistimilla :D sen verran monta kertaa on tullut juostessa kaaduttua. Mun epämukavuusalue on pallopeleissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D On tuo luistelu vaan melko hankalaa tottumattomalle. :) No, pallopelit ei kyllä suju nekään...

      Poista

Lähetä kommentti

Kuukauden luetuimmat