Lenkillä pilkkujen kanssa

Lähdimme ystäväni Annan kanssa juhlistamaan itsenäisyyspäivää Kuopioon. Olimme molemmat ilmoittautuneet maratonille, joka oli tarkoitus juosta pitkänä lenkkinä, kun kummallakaan ei ollut maratontreeniä takana tässä vaiheessa vuotta. Maratonperinteisiin kuuluen kyttäsimme kuitenkin säätiedotuksia jo alkuviikosta lähtien ja pohdimme pukeutumista. Itsenäisyyspäivän aamuna pakkasin sateisesta ennusteesta johtuen vaihtotakin, -pipon ja -hanskat jätettäväksi juomapisteelle. Autossa huomasin kuitenkin katsoneeni epähuomiossa Mikkelin ennustetta, Kuopioon ei juoksun ajaksi sadetta luvattu, joten vaihtovaatteita ei onneksi tarvinnut ollenkaan.


Pisin lenkkini tänä syksynä juoksukilometreissä mitattuna oli ollut parin viikon takainen 24 km 5'50-keskivauhdilla. Sitä ennen olin juossut yli 20 km elokuussa. Ajallisesti olen tehnyt lähes neljänkin tunnin treenejä, mutta monilajiharjoituksena ja hyvin kevyellä rasituksella. Tuo 24 kilometrin lenkki tuntui silloin yllättävän raskaalta, joten lähdi…

En kauheasti pidä muutoksista arjessa tai rutiineissa. Voin hyvin, kun pystyn tekemään asiat aika lailla samalla tavalla joka päivä. Tietynlainen kaavamaisuus on tosi rauhoittavaa silloin, kun päivien sisältö koostuu sellaisista asioista, joista tykkää. Tämän syksyn aikana päivärytmini on kuitenkin muuttunut aika paljon. Olen tehnyt jo kuukauden ajan lyhennettyä työviikkoa, mikä on mahdollistanut treenaamisen aamulla ja aamupäivällä. Lisäksi siirsin töissä aamupalaverit niin myöhäiseen ajankohtaan, että halutessani ehdin crossfitiin päivän ensimmäiselle wodille. Olen toki aina tiennyt olevani aamuihminen, mutta nyt on kuulkaa todella löytynyt se omalta tuntuva päivärytmi. Tässä on ollut niin paljon hyvää, että yritän varmasti säilyttää tästä jotain sittenkin, kun työaika on taas sataprosenttinen.



Aamuihini on tietysti jo aikaisemminkin kuulunut koiralenkit kävellen tai kevyesti juosten. Satunnaisesti olen tehnyt isommankin treenin aamulla, mutta se on useimmiten liittynyt siihen, että…

Eilen, lauantaina, oli tarkoitus juosta vuoden toinen maraton. Syksyjuoksu oli mielessäni ollut ns. päätapahtuma tälle vuodelle, vaikka ihan tosissani myös toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille treenasin. Kööpenhamina oli reissuna mahtava, mutta tuloksellisesti keskinkertainen. Toiveissa oli, että syksyn viileässä säässä saisin tehtyä kunnon mukaisen juoksun, kun Köpiksessä erityisesti lämmin ilma tuntui verottavan vauhtia. Finlandia Marathon jäi kuitenkin flunssan vuoksi väliin. Sairastuin vajaa pari viikkoa ennen tapahtumaa. Jo melko pian flunssan alkamisen jälkeen arvelin, että juoksu jää väliin. Tauti oli muuten lieväoireinen, mutta useamman päivän kuumeilu ja kova väsymys tuntuivat oireina vakavammilta kuin muutaman päivän niistäminen. Tätä kirjoittaessa en ole vieläkään täysin toipunut, mutta pystyn tekemään kevyttä hölkkää. Olisin todennäköisesti jättänyt maratonin väliin, vaikka flunssa olisi ollut lyhyempikestoinen, jos olisin arvellut sen vaikuttavan kisapäivän kuntoon. Pe…

Viime sunnuntain pitkän lenkin toteutukseen oli kaksi ehdotusta: 25 kilometrin yhtenäinen lenkki tai 2 x 15 km. En ollut koskaan juossut jaettua pitkää, joten halusin ilman muuta kokeilla sitä. Jaetun pitkän lenkin ideana on mahduttaa samaan päivään enemmän harjoitusaikaa, jonka välilepo mahdollistaa. Kahteen osaan jaettuna lenkki on kevyempi kuin koko kilsamäärä putkeen juostuna.


Lähdin ensimmäiselle kierrokselle aamupalan jälkeen kahdeksalta. Ensimmäisen 15 km olin päättänyt juosta hyvin kevyesti, ja otin koirat mukaan vuorotellen. Kevyestä vauhdista (6'41 min/km) huolimatta juoksu tuntui hieman raskaalta, ehkäpä energiatasot olivat aamulla matalat. Ensimmäiselle kierrokselle en ottanut syötävää tai juotavaa mukaan, kun pystyin koirien vaihdossa hörppäämään vettä kotona. Heräilevässä kaupungissa oli maagisen ihana tunnelma, niin kuin usein aamulla on. Hieman keskustasta sivuun koira haukkui puskassa vessa-asioitaan hoitavaa naista. Olimme ehkä rouvan kanssa molemmat sitä mieltä,…

Olen välitilassa vailla harjoituksen päätepistettä, kisatavoitetta. En kauheasti tykkää juosta ilman tapahtumapäämäärää, mutta halusin silti selkeän tauon kahden maratonharjoittelujakson väliin eli juuri tähän kohtaan. Toukokuiselle Kööpenhaminan maratonille harjoittelu oli tosi hauskaa, ja syksyllä on tarkoitus juosta seuraavan kerran jossain. Maratonille tähtäävä harjoittelu alkaa heinäkuun alussa. Siinä on kohtuullisesti, joskaan ei mitenkään ruhtinaallisesti aikaa vaikka syyskuun puolivälin juoksuihin. On mahtavaa aloittaa maratontreeni vuoden valoisimpaan ja lämpimimpään aikaan! Ennen sitä kuitenkin hetki kevyemmin.



Kesäkuun teemana on peruskestävyys ja crossfit. Peruskestävyys siksi, koska siinä minulla on edelleen tosi paljon kehittymisen varaa, ja crossfit siksi, koska sitä on nyt mahdollista tehdä enemmän kevyeen juoksuun yhdistettynä.

Peruskestävyysharjoittelussa yritän tehdä nyt erityisen huolellisesti harjoituksia koko pk-alueella. Kynnysvauhtiset lenkit ovat lemppareita, …

Viime syksyn maratonin tapaan tälläkin kertaa palautuminen on tuntunut nopealta. Juoksut olivat kyllä ihan erilaiset: syksyllä viileässä säässä ennätys, nyt lämpöisessä huonoin aika vuosikausiin.

Meillä oli Kööpenhaminassa vielä kisanjälkeinen päivä aikaa kierrellä kaupungilla. Olimme kävelleet kisapäivän iltana melko paljon, seuraavana päivänäkin tepasteltiin 20 000 askelta tuliaisia etsiskellen. Kevyt liikkuminen teki hyvää lihaksille, vaikka jalkapohjat tuntuivatkin saaneen riittävästi asfaltti-iskuja viime aikoina. Kertasimme ja analysoimme kisatapahtumia vielä paluulennolla, kun samalle penkkiriville sattui suomalainen juoksija. Hauskasti meillä kaikilla oli samanlainen juoksutarina: kellon kilometrivauhti huijasi 10-15 s ja lämpö tai muut ongelmat toivat loppuaikaan tavoitteeseen nähden varttitunnin lisää. Ja tunnelmasta reitillä 6/5.



Vatsani ei tykkää lämpöjuoksuista. Erityisen haastavia ovat nämä alkukesän tapahtumat, kun lämpöön ei ole vielä ehtinyt tottua. Nyt kisanaikainen …